Itsekö syypää?

Palaan joskus ajatuksissani talviin 2008-2009 ja 2009-2010. Aloin lämpöillä 2008 joulukuussa. Ruumiinlämpö pyöri 37-37.5. asteessa. Se jatkui viikosta toiseen. Ravasin työterveydessä tutkittavana. Mm. erilaisista allergiatesteissä ja kuvauksissa, lisäksi poissuljettiin reuma, astma ja häiriöt kilpirauhasen toiminnassa ym. Lopulta lääkäri sanoi, ettei minussa ole mitään vikaa, ja on täysin normaalia, että lämpö on korkeampi. 37,5, kun ei ole kuumetta. Ehkäpä joku virus on jäänyt kytemään.

Elelin tämän tiedon varassa täysin normaalisti. Hiihdin tuona talvena n. 2000 km ja raastoin itsestäni irti pari massahiihtoa. Enkä ole sellainen, että viivalle mennessä rauhakseen nautiskelisin, vaan latasin ladulle kaiken mitä kehosta irti sain. Lämpö pysyi korkealla n. 3-4 kk. Keväällä tilanne normalisoitui. Seuraavana talvena sama alkoi uudelleen. Lämpö nousi ja pysyi monta kuukautta normaalia korkeammalla, siis normaalia siihen nähden mitä se muulloin on. Jälleen elelin normaalisti, harrastelin paljon. Muutoin en ollut kipeä näinä talvina lainkaan. 

Toisinaan pelkään, että tuolloin vahingoitin hormonitoimintaani jotenkin ja itse aiheutin tämän lapsettomuuden. Jälkikäteen olen arvellut, että kehon kuormitus-palautumis suhde oli päin persettä ja olin ylirasittunut. Myöhemmin joku muu lääkäri sanoi oksidatiivinen stressi voi pitää lämmön korkealla ja liikunta sitä lisäämään. Noiden talvien jälkeen en ole lämpöillyt, mutta miehen kanssa yhteen muutto on toki muuttanut elämään muutenkin ainakin liikunnan määrä on ehkä hieman kohtuullistunut. Raaston taustalla aikoinaan oli kai monet sen hetken elämän ongelmat.

Menkat ovat olleet koko ajan normaalit, mutta se mikä muuttui, tosin en tiedostanut missä vaiheessa muutos tapahtui, on rintojen kipeytyminen kierron mukaan. Sen muistan, että opiskeluaikoina arkuutta oli joka kuukausi. Opiskelun lopetin asteittain 2008, mutten osaa sanoa milloin rinnat lakkasit kipeytymästä. Ensimmäisessä lapsettomuuteen liittyvässä ultrassa siihen havahduin, kun lääkäri kysyi. No, en tiedä haittaako se, ettei rinnat enää reagoi mihinkään, mutta jotenkin olen  ymmärtänyt, että ainakin se on hyvin yleistä.

Still

Tänään tulee viimeisestä ultrasta laskettuna dpo 14. Menkat osoitteli jo sunnuntaina alkamisen merkkejä, mutta eivät ole muuttuneet tuhruttelua kummemmaksi. Ärsyttävä ilmiö. Miten voi ollakin, että joka toisessa kierrossa alkaa kunnolla ja joka toisessa tuhruttelee 2-3 päivää. Tällä kertaa on jostain syystä vahvasti tunne,  että jotain on vialla. Viime viikon loppupuolella oli paljon alavatsan kipuilua, nyt ei mitään. Miksei nyt, kun juuri pitäisi olla?

Lämpöilyn kanssa päädyin kotilääkäri googlen kanssa diagnoosiin keuhkoputkentulehdus. Koska rintalastan alla ahdistaa ja satunnaisesti yskittää. Lämpöily jatkuu, mutta se ei edelleenkään ole tasaista. Uutena vaivana sain ristiselän kipeäksi, joka sekin kuuluu kierron ensi päiviin.

Vielä 30 päivää julkisen ensikäyntiin. Välillä sekin tuntuu ikuisuudelta.

Sama jatkuu

Vedän lonkkaan jo 10. päivää sen vuoksi, että aina hetkittäin tuntuu siltä kuin olisin tulossa kipeäksi ja lämpö on vähän koholla. Kai tämä on jokin jälkitautien jälkitauti, jonka tarkoituksena on koulia musta oikea sohvaperuna ja vahvistaa mielipahaa. Eilen illalla lämpö laski normaaliksi, mutta tänään se on ollut vaihtelevasti 36,7-36,8. Väsy. Laiskottaa. Ärsyttää. Tylsää. Mutta ennen kaikkea ärsyttää. Onko liikaa pyydetty, että olisi joko a. kunnolla kipeä tai b. kunnolla terve?

Välillä viluttaa ja välillä on kuuma. Vaihdevuodetko? Alavatsassa tuntuu samalta kuin aina muutama päivä ennen kuukautisia. Olon perusteella saatan saada tädin kylään jo viikonloppuna.

Mieli synkistyy, kun ei pääse liikkeelle ja tekemään mielekkäitä juttuja. Tai pääsisin, mutten uskalla vielä, kun ajatteleen, että huomenna varmaan on jo ok olo, eikä kannata sitä riskeerata. En ole parin ratsastuskerran lisäksi viimeiseen pariin viikkoon liikkunut. Vähän kävellyt, kun mieli on muuttunut oikein synkäksi. Ratsastuksen jälkeenkin olin loppuillan reporankana töllön edessä, mikä viittaisi siihen, että kaikki ei ole kunnossa.

Tämä on tätä, hyvinvoivana, keho ja mieli tasapainossa hoitoihin -ajatus vaikuttaa ihan realistiselta, mutta toteutus kusee.

Yritän viikonlopun aikana kuluttaa kuumemittarista patterit, etten pääse mittailemaan ja voin kuvitella itseni terveeksi.

Just cheating

Itsensä huijaamiseen olisi taas tarjolla mitä herkullisimmat ainekset! Ruumiinlämpö tuntuu jumittuneen 36,8:n. Mikä on minulle selvästi yläkanttiin 0,5 astetta. Juu. Tiedetään, jonkin koulukunnan mukaan ruumiinlämmön pitäisi olla 37 ja jos se on 36,2 astetta, on jotain pielessä. Minä en luonnollisestikaan kuulu tuohon koulukuntaan.

Ensimmäisen kerran mittasin tämän lukeman viime viikon torstaina. Eilen, samoin kun tänään aamulla sain tauluun samat lukemat. Täytyy kyllä tunnustaa, että muistaakseni perjantaina lämpö taisi olla 36,4...(pitikin muistaa tuo). Muina päivinä en ole mittaillut.

No, mutta eihän koholla oleva ruumiinlämpö kerro mistään. Paitsi ehkä siitä, että pari viikkoa sitten sairastamani flu on jäänyt jotenkin kytemään, elimistön puollustuskoneisto on jostain syystä virittyneenä. (Joskus kyllä epäilen liekö minulla lainkaan mitään puollustusta. Ainakin kaikki tarjolla olevat taudit sen läpäisee ja saa jyllätä mielin määrin yleensä n. kk ajan). Eikä ruumiinlämpö ole muutenkaan minkään mittari, sanoisi lääkäri. Se nyt vaan vaihtelee. Mutta siis ilman tätä viime viikkojen flunssailua, tämä voisi viitata tärppiin. Siis etenkin, jos ei muistella sitä, että tässä kuussa ovulaatio ilmiintyi etuajassa, minkä vuoksi siittiöiden ja munasolun kohtaaminen on hyvin epätodennäköistä.

Eikä siinä kaikki: on väsyttänyt. Epänormaalin voimakkaasti. Ilmeisesti silminnähden, kun se näkyy työkavereillekin. Naamasta muka näkevät? Ja lisäksi olen palellut niin maan p*rkeleesti, etten ehkä koskaan...Paitsi nyt ehkä aina tähän aikaan vuodesta, kun ei ole vielä tottunut tähän kylmyyteen. Ja ehkä silläkin on jotain tekemistä asian kanssa, että meillä on kotona sopivasti lämmitys rikki. Korjaaja tulee ensi viikolla. Ehkä.

Noin. Kaikki tämä lätinä vain sen vuoksi, että voin kirjoittaa painavan, suorastaan ylevän, loppukaneetin: koska pidän neitseellistä raskautta epätodennäköisenä ja luomuraskautta ehkä vielä epätodennäköisempänä, pidättäydyn tällä kertaa totuudessa ja olen ihan vaan rehdisti jossain jälkitaudissa.

En yhtään ala kuvittelemaan mitään...Ehen.