Ota tästä nyt selvää. Alavatsa kipeä lauantaina. Sunnuntaina limainen olo. Silti tikussa voi vain sitkeällä tihrustuksella nähdä haaleaakin haaleamman viivan. Leukaan ilmestynyt toinenkin finni ja edellinen vastoin tapojaan kehittyi ihan aikuiseksi finniksi. Ja: suupieli auki. Kirves kaivoon tältä kuulta.
Suupielet pysyy kiinni vain jos jok'ikinen päivä syön Beroccaa, mutta jos kuvittelen, ettei niitäolisi hyvä kuukausitolkulla putkeen syödä, niin voi varautua että auki on! Pidin viikon mittaisen berokkatauon ja perjantaina taas aukesi. Lauantaina helpotti ja tänään taas uudelleen auki.
Kysyin työterveyslääkäriltä syksyllä voisiko B12-vitamin tarkistaa, kun suupielet on repeillyt jo vuodesta 2008 ja on ollut anemiaakin, lääkäri totesi "laita bepanthenia". Kananvillat, eikö muka voi olla b-vitamiinivaje jos ilman lisäravinteita paikat repee. Ei kai Berocca auttaisi, jos se johtuisi hiivasta? Jos on oikea B12-vitamin puutos, se korjaantuu vain pistoksilla kankkuun.
En tiedä kenelle tästä voi valittaa? Pitääkö ottaa puheeksi VL:ssa ja maksaa siitä, että ne tarkistaa sellaisen mitä työterveys ei viitsi?
Ahdistustani syventääkseni hakeuduin jenkkisivuistoille lukemaan B-vitamiinien merkityksestä hedelmällisyydessä.Tässäpä mm. yksi seikkaperöinen selitys folaatin, B6:n ja B12:n merkityksestä ja hatara selitys yhteydestä lapsettomuuteen.
23.12.2013
21.12.2013
Kustannukset tähän mennessä
Jossain alitajunnassa jäytää ajatus, että rahaa pitäisi voida laittaa vähän sivuunkin tulevaa (lasta) varten. Mutta jos/kun kohti isompia hoitoja mennään, se ei kyllä ole mahdollista. Ei ainakaan näillä näkymin. Kävin läpi tähän mennessä kertyneet kustannukset (hah sopivasti tässä ennen kuin lähden kauppaan).
- 5/2012 4D UÄ (Femeda) 147,50 e
- 11/2012 Ensikäynti VL 0 e (ensikäyntimme VL:ssa oli ns. opetustilaisuus, jossa on mukana kandeja. Lääkäri oli oikein innostunut josko näkisivät hyvällä onnella juuri puhkemassa olevan follikkelin. Eivät nähneet. Oli jo puhjennut.)
- 11/2012 Sperma-analyysi 56 e
- 12/2012 Kuukautiskierron kartoitus UÄ + labrat 276,39 e
- 3/2013 Aukiolotutkimus 178,50
- 11/2013 Suunnittelukäynti + miehen verikokeet (taudit) 133,00 e
- 11/2013 Omat verikokeet (taudit + FSH kontrolli) + 1.folli UÄ + opastus Puregonin pistoon 254,50 e
- 11/2013 Follikkeli UÄ + ovistestejä 132,50 e
- 11/2013 2*UÄ + inseminaatio 254,50 e
- 11/2013 Puregon 102,88 e
- 11/2013 Lugesteron 17,57 e
- 11/2013 Pregnyl 7,67 e
19.12.2013
Placeboa? - Olkoot
Olo on ollut tällä viikolla parempi/hyvinvoinvempi kuin aikoihin ja unikin vähemmän katkonaista (kopkop). Mahdollisesti placeboa, mutta ihan sama. Kelpaa. Haluan tietenkin uskoa, että tämä on tulosta hyvien rasvojen saannin tiedostamisesta, yksin nukkumisesta ja liikkumisen keventelystä.
Eilen leukaan ilmeistyi finni (joka ei koskaan varsinaisesti kehity finniksi), joka yleensä ilmestyy niissä kierroissa joissa ovuloin kipeästi. Koskaan se ei ole ilmestynyt näin aikaisin.Ovulaatio pitäisi olla käsillä vasta 5-6 päivän kuluttua. Ja tietysti haluan vastoin järkiselityksiä tai sattumaa uskoa, että finni ilmestyi siksi, että operaatio hyvinvointi paremmaksi on buustannut hormonitoimintaa.
Vielä liittyen edelliseen kirjoituksiin rasvoista. FSH oli marraskuun kierrossa 8,7. Viime maaliskuussa oli 9,9 (minkä takia se tarkistettiin). Maaliskuu on yleensä rankka. Kirjanpidon mukaan kuukauden liikat oli 40,5 h. Uintia, hiihtoa, spinningiä, salia, pumppia eikä paljon lepopäiviä. Viime kuukausi oli selvästi kevyempi, koska puolimaran jälkeen kärsin nilkkaongelmista ja keventelin tietoisesti. Joten: haluan uskoa, että myös tuolla on vaikutusta ja tämä juttu ei ole täysin tuulesta temmattu. Harmittaa miksi kokeilen/suostun vasta nyt kokeilemaan tätä vasta nyt! Tyhmä.
Eilen leukaan ilmeistyi finni (joka ei koskaan varsinaisesti kehity finniksi), joka yleensä ilmestyy niissä kierroissa joissa ovuloin kipeästi. Koskaan se ei ole ilmestynyt näin aikaisin.Ovulaatio pitäisi olla käsillä vasta 5-6 päivän kuluttua. Ja tietysti haluan vastoin järkiselityksiä tai sattumaa uskoa, että finni ilmestyi siksi, että operaatio hyvinvointi paremmaksi on buustannut hormonitoimintaa.
Vielä liittyen edelliseen kirjoituksiin rasvoista. FSH oli marraskuun kierrossa 8,7. Viime maaliskuussa oli 9,9 (minkä takia se tarkistettiin). Maaliskuu on yleensä rankka. Kirjanpidon mukaan kuukauden liikat oli 40,5 h. Uintia, hiihtoa, spinningiä, salia, pumppia eikä paljon lepopäiviä. Viime kuukausi oli selvästi kevyempi, koska puolimaran jälkeen kärsin nilkkaongelmista ja keventelin tietoisesti. Joten: haluan uskoa, että myös tuolla on vaikutusta ja tämä juttu ei ole täysin tuulesta temmattu. Harmittaa miksi kokeilen/suostun vasta nyt kokeilemaan tätä vasta nyt! Tyhmä.
17.12.2013
Rasva ja hedelmällisyys
Innostuin tonkimaan tietoa rasvan merkityksestä ja löysinkin paljon mielenkiintoisia artikkeleita. En jaksanut kaikkea mielenkiintoista tähän nostaa, mutta jotain tiivistin. Huh. Tiivistys ei ole kovin kuvaava sana, olisi pitänyt keskittyä yhteen aiheeseen.
Tämän mukaan vähärasvaisen ruokavalion ja jatkuvan treenin yhdistelmä voi vaikuttaa hedelmällisyyteen, kehon alhaisen rasvan kautta, vaikkei kuukautiskierrossa olisikaan ongelmia ja muuten olisi terve. Rasvaa tarvitaan muuntamaan androgeeni estrogeeniksi. Lisäksi rasva vaikuttaa leptiiniin mikä taas vaikuttaa ruokahaluun, energia-aineenvaihduntaan ja lisääntymiseen. Onnistunut raskaus vaatii kaloreita n. 50 000 enemmän kuin normaali aineenvaihdunta ja jos kehossa ei ole riittävästi kaloreita, se hillitsee leptiinien virtausta.
Tämän ja tämän mukaan kova treeni voi alentaa progesteronin tuotantoa ja laskea hormonitasoa. Endorfiinit voivat tukahduttaa FSH ja LH hormoneiden tuotantoa, joiden tehtävänä puolestaan on munasolujen tuottaminen sekä munasarjahormoneiden: estradiolin ja progesteronin tuotantoa, mikä vaikeuttaa raskaaksi tulemista tai lisää keskenmenon todennäköisyyttä. Tasapaino täytyy löytää liikkumiseen – ääripäät, ylipaino-alipaino, eivät ole hyviä.
Täällä väitetään, että keskimäärin 12 % ongelmista raskautumisessa johtuisi liian alhaisesta tai korkeasta painosta. Kiinnostavaa tässä artikkelissa on tuo, että liikkuminen tuottaa endorfiinia, joka puolestaan nostaa prolaktiinitasoa, joka voi edelleen heikentää hedelmöittymistä.
Vaikka kuukautiskierto olisi kunnossa, vain neljä tuntia viikossa liikuntaa voisi alentaa hedelmöittymistä 40 %. Sydäntä kuormittavien harjoitusten, kuten aerobicin ja juoksun todettiin alentavan myös elävänä syntymisen todennäköisyyttä 30 % koeputkihedelmöitystutkimukseen osallistuneilla. Se mikä taas on liikaa tai liian vähän liikuntaa on yksilöllistä. Mutta seuraavista oireista voi huolestua (nämä käy niin kaikkeen).
1. Fyysiset oireet: Kuukautiskierron häiriöt, selittämätön painonlasku, kohonnut verenpaine, hidas syke, lihasten väsyminen (epänormaali), vähentynyt immuniteetti , ruoansulatuskanavan häiriöt ja ruokahaluttomuus
2.Psyykkiset oireet: Depressio, itseluottamuksen lasku, mielialan vaihtelut, uneliaisuus, keskittymiskyvyn puutetta , ahdistus, unihäiriöit, levottomuus ja aggressiivisuus
Fitnessmagazinen mukaan erittäin urheilullisilla naisilla on kehon rasva % on kauttaaltaan alhaisempi, mikä voi vähentää hedelmällisyyttä. Eikä painoindeksi ole hyödyllinen urheilullisille, koska se ei kerro todellista ihonalaista tai sisäistä rasvaa.
Täällä kerrottiin, että rasva on välttämätöntä hormonien valmistuksessa ja jos noudattaa vähärasvaista ruokavaliota, voi ovulaatio puuttua progesteronin puutteen vuoksi. Tutkimus tarjoaa myös syyn syödä jätskiä: on havaittu, että naisila, jotka söivät kermajäätelöä vähintään 2 X viikossa, hedelmällisyys nousi 38 % enemmän kuin naisilla, jotka söivät jätskiä harvemmin kuin kerran viikossa.
Täällä ehdotetaan, että keho kieltäytyy raskaudesta omaa viisauttaan. Keho tulkitsee yli- tai alipainon syystä tai toisesta vaaralliseksi tekijäksi estää hedelmöittymisen tai kiinnittymisen. Kehossa voi olla liian vähän rasvaa ylläpitämään kasvavaa vauvaa ja silloin se tulkitsee, ettei se selviä niin rankasta hommasta kuin raskaudesta.
Täältä kerrotaan, että alipainoisilla naisilla on taipumus muuntaa tavallista estrogeenia "anti-estrogeeniksi”. Nämä naiset eivät aina myös reagoi Clomeihin, koska Clomi vaatii oikean tyyppistä estrogeenia toimiakseen.
Hairahduin myös puhtaasti rasvahappojen puolelle. Ja ainakin tämä ensimmäinen tarjoaa päteviä perusteluita tarkistaa, että on omegat kunnossa.
Omega 3:
Omega 6 voi auttaa hedelmällisyyttä parantamalla lisääntymissolujen rakennetta, vähentämällä tulehdusriskiä ja parantamalla elinten kuntoa.
Transrasvat taas häiritsevät solun reseptoreita mikä aiheuttava tulehdusta-, häiritsee glukoosi-aineenvaihduntaa ja lisää insuliiniherkkyyttä. Insuliiniherkkyys ja huono glukoosiaineenvaihdunta taas ovat samoja tekijöitä, jotka vaikuttavat hedelmällisyyteen naisilla, joilla on PCOS.
Tämän mukaan vähärasvaisen ruokavalion ja jatkuvan treenin yhdistelmä voi vaikuttaa hedelmällisyyteen, kehon alhaisen rasvan kautta, vaikkei kuukautiskierrossa olisikaan ongelmia ja muuten olisi terve. Rasvaa tarvitaan muuntamaan androgeeni estrogeeniksi. Lisäksi rasva vaikuttaa leptiiniin mikä taas vaikuttaa ruokahaluun, energia-aineenvaihduntaan ja lisääntymiseen. Onnistunut raskaus vaatii kaloreita n. 50 000 enemmän kuin normaali aineenvaihdunta ja jos kehossa ei ole riittävästi kaloreita, se hillitsee leptiinien virtausta.
Tämän ja tämän mukaan kova treeni voi alentaa progesteronin tuotantoa ja laskea hormonitasoa. Endorfiinit voivat tukahduttaa FSH ja LH hormoneiden tuotantoa, joiden tehtävänä puolestaan on munasolujen tuottaminen sekä munasarjahormoneiden: estradiolin ja progesteronin tuotantoa, mikä vaikeuttaa raskaaksi tulemista tai lisää keskenmenon todennäköisyyttä. Tasapaino täytyy löytää liikkumiseen – ääripäät, ylipaino-alipaino, eivät ole hyviä.
Täällä väitetään, että keskimäärin 12 % ongelmista raskautumisessa johtuisi liian alhaisesta tai korkeasta painosta. Kiinnostavaa tässä artikkelissa on tuo, että liikkuminen tuottaa endorfiinia, joka puolestaan nostaa prolaktiinitasoa, joka voi edelleen heikentää hedelmöittymistä.
Vaikka kuukautiskierto olisi kunnossa, vain neljä tuntia viikossa liikuntaa voisi alentaa hedelmöittymistä 40 %. Sydäntä kuormittavien harjoitusten, kuten aerobicin ja juoksun todettiin alentavan myös elävänä syntymisen todennäköisyyttä 30 % koeputkihedelmöitystutkimukseen osallistuneilla. Se mikä taas on liikaa tai liian vähän liikuntaa on yksilöllistä. Mutta seuraavista oireista voi huolestua (nämä käy niin kaikkeen).
1. Fyysiset oireet: Kuukautiskierron häiriöt, selittämätön painonlasku, kohonnut verenpaine, hidas syke, lihasten väsyminen (epänormaali), vähentynyt immuniteetti , ruoansulatuskanavan häiriöt ja ruokahaluttomuus
2.Psyykkiset oireet: Depressio, itseluottamuksen lasku, mielialan vaihtelut, uneliaisuus, keskittymiskyvyn puutetta , ahdistus, unihäiriöit, levottomuus ja aggressiivisuus
Fitnessmagazinen mukaan erittäin urheilullisilla naisilla on kehon rasva % on kauttaaltaan alhaisempi, mikä voi vähentää hedelmällisyyttä. Eikä painoindeksi ole hyödyllinen urheilullisille, koska se ei kerro todellista ihonalaista tai sisäistä rasvaa.
Täällä kerrottiin, että rasva on välttämätöntä hormonien valmistuksessa ja jos noudattaa vähärasvaista ruokavaliota, voi ovulaatio puuttua progesteronin puutteen vuoksi. Tutkimus tarjoaa myös syyn syödä jätskiä: on havaittu, että naisila, jotka söivät kermajäätelöä vähintään 2 X viikossa, hedelmällisyys nousi 38 % enemmän kuin naisilla, jotka söivät jätskiä harvemmin kuin kerran viikossa.
Täällä ehdotetaan, että keho kieltäytyy raskaudesta omaa viisauttaan. Keho tulkitsee yli- tai alipainon syystä tai toisesta vaaralliseksi tekijäksi estää hedelmöittymisen tai kiinnittymisen. Kehossa voi olla liian vähän rasvaa ylläpitämään kasvavaa vauvaa ja silloin se tulkitsee, ettei se selviä niin rankasta hommasta kuin raskaudesta.
Täältä kerrotaan, että alipainoisilla naisilla on taipumus muuntaa tavallista estrogeenia "anti-estrogeeniksi”. Nämä naiset eivät aina myös reagoi Clomeihin, koska Clomi vaatii oikean tyyppistä estrogeenia toimiakseen.
Hairahduin myös puhtaasti rasvahappojen puolelle. Ja ainakin tämä ensimmäinen tarjoaa päteviä perusteluita tarkistaa, että on omegat kunnossa.
Omega 3:
- säätelee hormoneja
- lisää veren virtausta kohtuun
- vähentää herkkyyttä prolaktiinille, joka voi estää ovulaation
- lisää kohdunkaulan limaa, jota tarvitaan, jotta sperma pääsee munasoluun
- auttaa kiertoa normalisoitumaan.
Omega 6 voi auttaa hedelmällisyyttä parantamalla lisääntymissolujen rakennetta, vähentämällä tulehdusriskiä ja parantamalla elinten kuntoa.
Transrasvat taas häiritsevät solun reseptoreita mikä aiheuttava tulehdusta-, häiritsee glukoosi-aineenvaihduntaa ja lisää insuliiniherkkyyttä. Insuliiniherkkyys ja huono glukoosiaineenvaihdunta taas ovat samoja tekijöitä, jotka vaikuttavat hedelmällisyyteen naisilla, joilla on PCOS.
16.12.2013
Pientä hehkutusta!
Pohdin viime viikolla hyvinvoinnin koostumusta ja sitä, että se on erityisfokuksessa tämän kierron (jooniin tietysti loppuelämän) ajan. Asia on joko edistynyt tai sitten asiat on vaan sattuneet menemään mukavammin.
Edistyksen askeleita:
Edelleen mietin kannattaako seuraava inseminaatio tehdä jo tammikuussa vai kannattaisiko lykätä pidemmälle ja voida vähän pidemmän aikaan paremmin?
Kävin laulamassa Kauneimpia joululauluja. Yllätin itseni pillahtamalla itkuun Tulkoon Joulu -kipaleen kohdalla.
Edistyksen askeleita:
- Siirryin nukkumaan eri huoneeseen (pois miehen vierestä) > olen nukkunut paremmin
- Pikkujouluissa ei närästyksen häivääkään (eikä seuraavana päivänä) > paranisiko vatsa oikeasti?
- Olen syönyt runsaasti marjoja. Me syödään marjoja vuoden ympäri aamupuuron kanssa, rahkan seassa, sellaisenaan ym., mutta viime viikon söin niitä n. 4 dl/pvä.
- Olen lisännyt rypsiöljyä puuroon, lätrännyt oliiviöljyä aiempaa enemmän salaattiin ja ostin pähkinöitä. Yritän syödä suunnitelmallisemmin hyviä rasvoja. En ole kuivan kesän orava, mutta alimmillaan rasva% on ollut 12. Ei tällä hetkellä ole, mutta kestävyyslajit ottaa omansa. Ajatus alkoi kyteä, kun Puregonin pistoon opastanut hoitaja sanoi, että "olet kyllä tosi laiha". En omasta mielestäni ole, eikä hoitava lääkäri ole sanonut painosta mitään. Kysyi vaan onko paino muuttunut viime aikoina/vuosina. Ei. Olen ollut samankokoinen vuodesta 1998. Mutta tuskin haittaisi pari kiloa lisää.
- Huomasin olevani allerginen kanelille. Siksi pipareista tulee kurkku kipeäksi (hapot kurkkuun). Sama kävi, kun söin riisipuuroa kanelin kera > Tiedän mitä välttää.
- Juoksin 1 h 45 min rauhallisen pk-lenkin. Iloailoa! Mies fillaroi seurana. Se oli paras lenkki moneen kuukauteen. Tunsin niin juoksun, ulkoilun, talven/lumisateen kuin terveydenkin iloa. Olisin jaksanut jolkotella vaikka miten pitkään. Luulen, että parempi uni oli avain tähän.
Edelleen mietin kannattaako seuraava inseminaatio tehdä jo tammikuussa vai kannattaisiko lykätä pidemmälle ja voida vähän pidemmän aikaan paremmin?
Kävin laulamassa Kauneimpia joululauluja. Yllätin itseni pillahtamalla itkuun Tulkoon Joulu -kipaleen kohdalla.
12.12.2013
Kuukautiset since 94
N. 11-16-vuotiaana kuukautiset tarkoittivat inhottavaa rättien kanssa veivaamista, kauhunsekaista tuolien ym. istumapaikkojen tarkisteluja pahimpina vuotopäivinä, liikkatunneilla vaatteiden vaihdon optimointia, pitkiä persuksen peittäviä paitoja ja muita kummallisuuksia. Kauhua, jos vaikka vuotaisi reunojen yli tai repusta/taskusta tippuisi sidepakkaus ja joku kavereista vaikka huomaisi, että nyt mulla on menkat. Äärisalaisena. Nolona pidin. Siteiden ostaminen kaupasta oli kiusallista, kun joku tuttu voisi nähdä (onneksihan nykyään nuoret ei suhtaudu ihan näin?)
Aloin syödä e-pillereitä 17-vuotiaana, mikä muutti asian. Toki sekin muutti, että aloin ensimmäisen "vakavan" seurusteluni tuolloin. Suhtautuminen kuukautisiin neutraloitui. Pakollinen, joka kuukautinen, paha. Vuoto oli niukempaa ja elämä sen puolesta turvallisempaa. Siteiden ja tampoonien ostaminenkin oli vähemmän noloa - ihan tavallista.
Lopetin pillerit lopullisesti 22-vuotiaana, koska pelkäsin niiden aiheuttavan harmia omalle hormonitoiminnalle (silloin taisi olla usein esillä, että lapsen saanti oli vaikeutunut). Lisäksi kolme vuotta kestänyt seurustelusuhde päättyi, eikä sen puoleen tarvettakaan ollut. Sen jälkeen jouduin taas kyttäilemään ylivuotoa. Suhtautuminen normaalisti palautuneisiin runsaisiin kuukautisiin oli aika rentoa.
23-vuotiaana oli lyhyt jakso jolloin kuukautisiin liittyi kauhunsekainen odottelu -vaihe. Seurustelin mutten halunnut raskautua, kuitenkin seksiä nyt oli - mitä oli. Kuukautisista tuli odotetut ja toivotut. Sitä iloa kun ne aika vaan alkoivat ja alkoivat (että on ne joskus riemastuttaneetkin, muistetaan se nyt). Vaikkei olisi ollut mitään syytä epäillä raskautta, uskoin tuolloin, että yksikin kumin reunan yli karannut vihulainen on varmasti uinut takaisin sisätiloihin etsimään munasolua.
Tapasin mieheni yli 4 vuotta sitten, 26-vuotiaana, oltuani jonkun vuoden yksin. Suhde oli alusta asti sellainen, ettei tarvinnut pelätä, vaikka joku vihulainen olisikin karannut. "Jos niin käviis se vain aikaistaisi asioita" - ajattelin. Suhtauduin kuukautisiin levollisesti (ja pidin lapsensaantia edelleen yksinkertaisena asiana). Tosin aloin kärsiä pahenevista kuukautiskivuista. Mutten kauhulla odottanut niiden alkavan aina "väärään aikaan" esim. lomalla tai matkalla tms. alkoivat kun alkoivat.
Pari viime vuotta suhtautuminen kuukautisiin on ollutkin tunnerikkaampaa edellisten vuosien edestä. Odotusta, kun ei niiden halua alkavan ja ärsytystä ja epätoivoa, kun ne aina itsepintaisesti, tarkasti ovat aina 30 päivän välein vyöryneet runsaina ja kivuliaina. Ne ovat saaneet minut piehtaroimaan itsesäälissä ja syyttelemään itseäni ja kehoa. Suuttumaan keholleni. Masentumaan ja taas ryhdistäytymään.
Kp 2 ja ollaan ryhdistäytymis -vaiheessa.
Aloin syödä e-pillereitä 17-vuotiaana, mikä muutti asian. Toki sekin muutti, että aloin ensimmäisen "vakavan" seurusteluni tuolloin. Suhtautuminen kuukautisiin neutraloitui. Pakollinen, joka kuukautinen, paha. Vuoto oli niukempaa ja elämä sen puolesta turvallisempaa. Siteiden ja tampoonien ostaminenkin oli vähemmän noloa - ihan tavallista.
Lopetin pillerit lopullisesti 22-vuotiaana, koska pelkäsin niiden aiheuttavan harmia omalle hormonitoiminnalle (silloin taisi olla usein esillä, että lapsen saanti oli vaikeutunut). Lisäksi kolme vuotta kestänyt seurustelusuhde päättyi, eikä sen puoleen tarvettakaan ollut. Sen jälkeen jouduin taas kyttäilemään ylivuotoa. Suhtautuminen normaalisti palautuneisiin runsaisiin kuukautisiin oli aika rentoa.
23-vuotiaana oli lyhyt jakso jolloin kuukautisiin liittyi kauhunsekainen odottelu -vaihe. Seurustelin mutten halunnut raskautua, kuitenkin seksiä nyt oli - mitä oli. Kuukautisista tuli odotetut ja toivotut. Sitä iloa kun ne aika vaan alkoivat ja alkoivat (että on ne joskus riemastuttaneetkin, muistetaan se nyt). Vaikkei olisi ollut mitään syytä epäillä raskautta, uskoin tuolloin, että yksikin kumin reunan yli karannut vihulainen on varmasti uinut takaisin sisätiloihin etsimään munasolua.
Tapasin mieheni yli 4 vuotta sitten, 26-vuotiaana, oltuani jonkun vuoden yksin. Suhde oli alusta asti sellainen, ettei tarvinnut pelätä, vaikka joku vihulainen olisikin karannut. "Jos niin käviis se vain aikaistaisi asioita" - ajattelin. Suhtauduin kuukautisiin levollisesti (ja pidin lapsensaantia edelleen yksinkertaisena asiana). Tosin aloin kärsiä pahenevista kuukautiskivuista. Mutten kauhulla odottanut niiden alkavan aina "väärään aikaan" esim. lomalla tai matkalla tms. alkoivat kun alkoivat.
Pari viime vuotta suhtautuminen kuukautisiin on ollutkin tunnerikkaampaa edellisten vuosien edestä. Odotusta, kun ei niiden halua alkavan ja ärsytystä ja epätoivoa, kun ne aina itsepintaisesti, tarkasti ovat aina 30 päivän välein vyöryneet runsaina ja kivuliaina. Ne ovat saaneet minut piehtaroimaan itsesäälissä ja syyttelemään itseäni ja kehoa. Suuttumaan keholleni. Masentumaan ja taas ryhdistäytymään.
Kp 2 ja ollaan ryhdistäytymis -vaiheessa.
11.12.2013
Hyvinvoinnin kehityskohteet
Yöks kuulostaa työltä! Lapsettomuusprosessiin kuuluu se, että sitä hakee syytä tällä kaikelle. Ainakin silloin kun lapsettomuuden syy on selittämätön. Minulla ainakin käsitykset syistä vaihtelevat sen mukaan kuka kulloinkin onnistuu parhaiten valitsemaan tilanteeseen sopivan selityksen. Toki sitten yhdistelen niistä se parhaiten itselleni sopivan selityksen.
Kävin eilen tällaisen ajatuksia suuntaavan keskustelun siskoni kanssa. Soitan hänellä itkeäkseni ja valittaakseni. Yleensä se auttaa. Siskoni on niitä ihmisiä, jotka uskovat ihmisen olevan kokonaisuus (hahah) jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Itse pääasiassa vähättelen ja ajattelen, että eiköhän se riitä että tietyt asiat on tolallaan, koska tässä maailmassa syntyy lapsia niin kaikenlaisessa voinnissa ja olossa oleville ihmisille.
Yöllä varmaan alitajunnassa työstin tuota keskustelua, sillä tänään olin paljon valmiimpi tarkastelemaan taas asiaa kokonaisuuden näkökulmasta (ei siis ole 1. kerta). Voi olla, että turvaudun ja tartun tähän asiaan, koska saan siitä jotain konkreettista. Ja nukuin ainakin 6,5 h!
Tiedän ettei hyvinvointi ole esimerkiksi viimeisen 1,5 vuoden aikana ollut mitenkään tasainen eikä ainakaan tasaisen hyvä. Osin fyysisiä sairauksia ja osin siitä seurauksena olevaan psyykkistä pahoinvointia. Negatiiviset ajatukset vahvistaa negatiivista asennetta ja kehä ruokkii itse itseään.
Luin Mielenterveysseuran sivuilta hyvinvoinnin taidoista.
Hyvinvointi koostuu eri osa-alueista ja niistä huolehtimisesta.
Laitoin perään omat puumerkit
Ok = ok
!=kehitettävää
? =olen asian suhteen avuton/en tiedä.
Aion ottaa asiakseni alkuun levon ja palautumisen sekä rentoutumisen. Toki, se vaatii myös ajankäytön hallintaan. On raivattava tilaa mukaville jutuille. Tämä raivaus tapahtuu käytännössä omassa pääkopassa. Enkä tee tätä ensimmäistä kertaa. Se vaan unohtuu, kun pääsen suoritus -kierteeseen, jota tosin alituinen sairastelu on viime vuodet häirinnyt ja toisaalta patistanut terveinä hetkinä supersuorittamiseen. (jollakin on korvattava se, aika jo on menetty sairastelemalla=kuulostaa tyhmältä tiedän, mutta niin jattelen tai ainakin toimin).
Jos saisin 3 kpl Ok:ta lisää ehkä voisin vaikuttaa tuohon uneen ja sitä kautta sairasteluun. En usko, että se on avain lapsettomuuteen, mutta se voisi olla avain parempaan elämänlaatuun. Tiedän että sairastamisen ja unettomuuden yhdistelmä, näkyy myös elimistössä eli ei siitä ainakaan haittaa ole. Muut huutomerkit saa toistaiseksi olla. Tosin kiiretön läsnäolo hokuttaisi.
Ja olin niin tyhmä, etten saanut totuudenmukaisesti klinikalla kerrottua miten huonossa kunnossa olen 11/2012-11/2013 ollut. Tyhmää.
Kävin eilen tällaisen ajatuksia suuntaavan keskustelun siskoni kanssa. Soitan hänellä itkeäkseni ja valittaakseni. Yleensä se auttaa. Siskoni on niitä ihmisiä, jotka uskovat ihmisen olevan kokonaisuus (hahah) jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Itse pääasiassa vähättelen ja ajattelen, että eiköhän se riitä että tietyt asiat on tolallaan, koska tässä maailmassa syntyy lapsia niin kaikenlaisessa voinnissa ja olossa oleville ihmisille.
Yöllä varmaan alitajunnassa työstin tuota keskustelua, sillä tänään olin paljon valmiimpi tarkastelemaan taas asiaa kokonaisuuden näkökulmasta (ei siis ole 1. kerta). Voi olla, että turvaudun ja tartun tähän asiaan, koska saan siitä jotain konkreettista. Ja nukuin ainakin 6,5 h!
Tiedän ettei hyvinvointi ole esimerkiksi viimeisen 1,5 vuoden aikana ollut mitenkään tasainen eikä ainakaan tasaisen hyvä. Osin fyysisiä sairauksia ja osin siitä seurauksena olevaan psyykkistä pahoinvointia. Negatiiviset ajatukset vahvistaa negatiivista asennetta ja kehä ruokkii itse itseään.
Luin Mielenterveysseuran sivuilta hyvinvoinnin taidoista.
Hyvinvointi koostuu eri osa-alueista ja niistä huolehtimisesta.
Laitoin perään omat puumerkit
Ok = ok
!=kehitettävää
? =olen asian suhteen avuton/en tiedä.
- ravinnosta ja syömisestä = Ok
- unesta ja nukkumisesta ?
- levosta ja palautumisesta ! (luulin olevan ok, mutta tarkemmin ajateltuna/ja tuolta luettuna parannettavaa on)
- rentoutumisesta ! (luulin olevan ok, mutta tarkemmin ajateltuna/ja tuolta luettuna parannettavaa on)
- kehon huollosta ja liikkumisesta = Ok
- stressin hallinnasta ja huonon stressin torjumisesta? (en oikein tiedä, en koe stressiä)
- ajankäytön hallinnasta ! (raivattava tilaa hyvällä ololle ja pelkälle oleskelulle)
- riittävästä kiireettömästä läsnäolosta ! (hui, olen kauhean tilannehätäinen)
- seksuaalisesta hyvinvoinnista !
- turvallisista ja iloa tuovista ihmissuhteista !
- kodista ja elinympäristöstä ? (en viihdy/koe paikkaa omaksi, mutta ei lyhyen aikavälin asia)
- mielekkäästä työstä, toiminnasta ja vaikutusmahdollisuuksista !
- turvatusta toimeentulosta = Ok
- kyvystä ohjata omaa elämää oikeaan suuntaan ! (vaikuttaa useat em. kohdat)
- kyvystä selviytyä vaikeistakin elämäntilanteista ? (en tiedä, eikö tämäkin ole aika vaikea tilanne. Läheisen kuolemasta olen selvinnyt teininä)
Aion ottaa asiakseni alkuun levon ja palautumisen sekä rentoutumisen. Toki, se vaatii myös ajankäytön hallintaan. On raivattava tilaa mukaville jutuille. Tämä raivaus tapahtuu käytännössä omassa pääkopassa. Enkä tee tätä ensimmäistä kertaa. Se vaan unohtuu, kun pääsen suoritus -kierteeseen, jota tosin alituinen sairastelu on viime vuodet häirinnyt ja toisaalta patistanut terveinä hetkinä supersuorittamiseen. (jollakin on korvattava se, aika jo on menetty sairastelemalla=kuulostaa tyhmältä tiedän, mutta niin jattelen tai ainakin toimin).
Jos saisin 3 kpl Ok:ta lisää ehkä voisin vaikuttaa tuohon uneen ja sitä kautta sairasteluun. En usko, että se on avain lapsettomuuteen, mutta se voisi olla avain parempaan elämänlaatuun. Tiedän että sairastamisen ja unettomuuden yhdistelmä, näkyy myös elimistössä eli ei siitä ainakaan haittaa ole. Muut huutomerkit saa toistaiseksi olla. Tosin kiiretön läsnäolo hokuttaisi.
Ja olin niin tyhmä, etten saanut totuudenmukaisesti klinikalla kerrottua miten huonossa kunnossa olen 11/2012-11/2013 ollut. Tyhmää.
10.12.2013
Inssikierron verinen päätös
Jos joka 8. onnistuu hedelmöittymään insiminaation avulla, niin on se kumma miten harvoin niistä onnistumisista saa lukea. Enkä harmikseni saa itsekään kirjoittaa.
Mitä tässä pitäisi tehdä tulevan tauko kierron aikana, että pysyisi terveenä, nukkuisi, pääsisi eroon ulkopuolisista vitutuksen aiheista, tykkäisi puuhailla muutenkin kuin lapsentekomielessä, onnistuisi edes hetkittäin unohtamaan koko asian ja olisi sitten ensi kerralla kaikin tavoin kukkeimmillaan?
Mitä tässä pitäisi tehdä tulevan tauko kierron aikana, että pysyisi terveenä, nukkuisi, pääsisi eroon ulkopuolisista vitutuksen aiheista, tykkäisi puuhailla muutenkin kuin lapsentekomielessä, onnistuisi edes hetkittäin unohtamaan koko asian ja olisi sitten ensi kerralla kaikin tavoin kukkeimmillaan?
Raskaana > työpaikan pikkujoulut - no excuses?
En ole todistetusti raskaana. Syystä tai toisesta, mietin lähestyviä työpaikan pikkujouluja ja sitä, miten selviytyä niistä ilman, että kaikki nyökkäilevät tietäväisen näköisenä ja arvuuttelevat ainakin keskenään siinä tapauksessa jos en joisi. En ole tosiaankaan luppasuu, puolen litran siideri ottaa aikaa noin tunnin, enkä muista koska viimeksi olisi juonut enemmän. Viiniä saattaa mennä toistakin annosta, mutta koska inhoan humaltumista ja varsinkin sitä seuraavan päivän oloa, en oikeastaan koskaan juo kerrallaan annosta enempää.
No, kun syödään pitkän kaavan kautta on juomaa tarjolla alkumaljasta aina jälkkärijuomaan, joten mietin asiaa varmuuden vuoksi. Tapojahan, käytännössä toimiviksikin testattuja, löytyy.
Tajusin kuitenkin tätä miettiessä, etten tarvitse mitään selittelyjä, juoman kippaamista jonnekin (joka on pöytiin tarjoilupaikoissa muuten aika haastavaa), omia juomia, antibioottikuuria, hautajaisia tms. vaikka tilanne olisikin nykyistä onnellisempi. Voisin ilmaista asian, että kerron kyllä, jos raskaana olen. Ts. voisin väittää etten keksi mitään miksi väittäisin etten ole, jos kerran olen.
Nyt tuon taitaa ymmärtää väärin. En todellakaan kertoisi kenellekään (niin vieraille ihmisille) mitään ennen kuin asiat ovat pidemmälle edenneet ja varmemmalla tolalla, vaan meidän työyhteisössä ja omalle suorapuheisuudelleni sopisi parhaiten asian mitätöinti kuittaamalla se niin, että kerron kyllä jos on kerrottavaa/enkä keksi mitään hyvää syytä miksi en asiaa myöntäisi, jos se niin olisi.
Toisaalta voisin myös"supertärkeän treenin tai kisan" varjolla kiertää asian. Katsoin, että lauantaina on Aktia Cup, johon voisin vedota. Mutta siinä mennään vaarallisille vesille, koska se vaatisi kyllä myös sen kympin juoksemista, (ellei haluaisi ajautua valheiden kierteeseen ja käyttää kurkkukipua jatkotekosyynä). Enkä ole hetkeen kunnolla vk-vauhtia juossut, joten kylmiltään sinne meno on todella huono ajatus.
Ja ainahan minulla on rakas närästykseni jota voin käyttää. Siitä olen jauhanut niin paljon, että siitä vaiheessa kun aloittaisin selittämään siitä, epäilevimmätkin vetäisivät kädet korville samoin tein. Alkoholi nimittäin tekee sille oikein oikeasti pahaa.
Ja tämäkin lätinä vain siksi, että tyhmässä mielessä kytee se pienen pieni mahdollisuus/toive raskaudesta. Todellisuudessa saan huoletta juoda joka juoman minkä eteeni saan.
Nyt mennään kp 29/dpo 14. Testasin eilen negan.
No, kun syödään pitkän kaavan kautta on juomaa tarjolla alkumaljasta aina jälkkärijuomaan, joten mietin asiaa varmuuden vuoksi. Tapojahan, käytännössä toimiviksikin testattuja, löytyy.
Tajusin kuitenkin tätä miettiessä, etten tarvitse mitään selittelyjä, juoman kippaamista jonnekin (joka on pöytiin tarjoilupaikoissa muuten aika haastavaa), omia juomia, antibioottikuuria, hautajaisia tms. vaikka tilanne olisikin nykyistä onnellisempi. Voisin ilmaista asian, että kerron kyllä, jos raskaana olen. Ts. voisin väittää etten keksi mitään miksi väittäisin etten ole, jos kerran olen.
Nyt tuon taitaa ymmärtää väärin. En todellakaan kertoisi kenellekään (niin vieraille ihmisille) mitään ennen kuin asiat ovat pidemmälle edenneet ja varmemmalla tolalla, vaan meidän työyhteisössä ja omalle suorapuheisuudelleni sopisi parhaiten asian mitätöinti kuittaamalla se niin, että kerron kyllä jos on kerrottavaa/enkä keksi mitään hyvää syytä miksi en asiaa myöntäisi, jos se niin olisi.
Toisaalta voisin myös"supertärkeän treenin tai kisan" varjolla kiertää asian. Katsoin, että lauantaina on Aktia Cup, johon voisin vedota. Mutta siinä mennään vaarallisille vesille, koska se vaatisi kyllä myös sen kympin juoksemista, (ellei haluaisi ajautua valheiden kierteeseen ja käyttää kurkkukipua jatkotekosyynä). Enkä ole hetkeen kunnolla vk-vauhtia juossut, joten kylmiltään sinne meno on todella huono ajatus.
Ja ainahan minulla on rakas närästykseni jota voin käyttää. Siitä olen jauhanut niin paljon, että siitä vaiheessa kun aloittaisin selittämään siitä, epäilevimmätkin vetäisivät kädet korville samoin tein. Alkoholi nimittäin tekee sille oikein oikeasti pahaa.
Ja tämäkin lätinä vain siksi, että tyhmässä mielessä kytee se pienen pieni mahdollisuus/toive raskaudesta. Todellisuudessa saan huoletta juoda joka juoman minkä eteeni saan.
Nyt mennään kp 29/dpo 14. Testasin eilen negan.
9.12.2013
Luget loppui - oireet loppui
Nopsakasti loppui alavatsan nipistely ja jomototus sen myötä, kun lopetin Lugesteronin. Eilen aamulla otin viimeisen annokseni ja tänään ei ole tuntunut enää yhtään mitään. Seuraavaksi menkkakipuja siis.
Ja taas(!) pukkaa flunssanpoikaa, vastahan torstaina häädin flunssaoireita. Eilisen sain olla kohtuullisen normaalissa olossa.
Ja taas(!) pukkaa flunssanpoikaa, vastahan torstaina häädin flunssaoireita. Eilisen sain olla kohtuullisen normaalissa olossa.
Unettomuus & lapsettomuus
Jos unettomuudella olisi yhteys lapsettomuuteen se olisi omalla kohdallani pääsyy. Ja muutoin se kyllä onkin huonostivointini alku ja juuri, sillä olen ollut pieniä taukoja lukuunottamatta, jollain tavalla kipeänä, kohta 1,5 vuotta ja uskon, että jos olisi nukkunut en olisi ollut niin usein ja niin pitkään kipeänä. En ole kunnolla kipeä, mutten oikein tervekään. Koko ajan jotain. Se raastaa! Vituttaa ja jatkuessaan yhä edelleen, tuntuu äärettömän epäoikeudenmukaiselta.
Viime yönä tajusin, että nyt tuli vuosi täyteen unettomuutta. Se alkoi viime Joulun kynnyksellä ja äityi mahdottomaksi heinäkuussa. Alkuun en saanut unesta kiinni. Nukahdin 2-3 aikaan ja unet jäivät lyhyiksi. Tämä muuttui keväällä niin, että kun lopulta nukahdin heräsin parin tunnin kuluttua ja valvoin loppuyön. Ja lopulta kesällä loppuivat nukkumiset kokonaan. Saatoin nukkua useina öinä peräkkäin 2-3 tunnin unia. Päivisin en saanut unta. Viimeöinen 5 tunnin yö oli siihen aikaan tuuletuksen arvoinen ilonaihe.
Syyskuusta alkaen on ollut parempaa. Nukahdan tunnin pyörimisen jälkeen ja nukun 6-7 h. Nyt Marraskuun aikana olen alannut heräillyt 4-5 aikaan, enkä sen jälkeen enää nuku. Kun uni tulee puolen yön jälkeen, niin nukun n. 5 h unia. Lääkkeillä en halua nukkua kuin yhden yön silloin tällöin kun on oikein paha putki.
Kesällä ravasin työterveydessä ja lopulta neurologin pakeilla selvittelemässä unettomuuden syytä (aiemmin nukuin kuin tukki ja paikassa kuin paikassa). Minulle tehtiin mm. viikon mittainen aktigrafi, joka osoitti että parasympaattinen hermosto ei anna minun nukkua. Koska mitään hokkus pokkus tietä parempiin uniin ei kuitenkaan ole, ei auta toivoa kuin että kyse olisi 2013 vuoden kirouksesta ja taika raukeaisi vuoden vaihtuessa. Ylirasituksen piikkiin laitoin ennen ja kevensin treenit rankalla kädellä. Nyt olen lähes nollilla. Kevyttä kevyttä ulkoilua. Ei merkittävää vaikutusta.
Toki unettomuus vaikuttaa koko kokonaisuuteen ja mm. hormoneihin ja taas toisin päin. Olisi mielenkiintoista tietää millaista olisi olla ihan normaali terveyden ja unen suhteen.
Nyt on ollut viikon ajan menkkamaisia kipuja (satunnaista viiltelyä ja jomotusta (etenkin öisin)) ja vilutusta, jotka tekivät minut jo erittäin toiveikkaaksi. Mieskin totesi, että vetosin useaan otteeseen ihan eri tavalla alkion hyvinvoinnin turvaamiseen. Sitten googlasin lugeoireita ja pitäydyin uskomaan vaistoani. Eilen aamulla tungin viimeisen Lugen ja nyt odottellaan sitten menkkoja alkaaksi.
Viime yönä tajusin, että nyt tuli vuosi täyteen unettomuutta. Se alkoi viime Joulun kynnyksellä ja äityi mahdottomaksi heinäkuussa. Alkuun en saanut unesta kiinni. Nukahdin 2-3 aikaan ja unet jäivät lyhyiksi. Tämä muuttui keväällä niin, että kun lopulta nukahdin heräsin parin tunnin kuluttua ja valvoin loppuyön. Ja lopulta kesällä loppuivat nukkumiset kokonaan. Saatoin nukkua useina öinä peräkkäin 2-3 tunnin unia. Päivisin en saanut unta. Viimeöinen 5 tunnin yö oli siihen aikaan tuuletuksen arvoinen ilonaihe.
Syyskuusta alkaen on ollut parempaa. Nukahdan tunnin pyörimisen jälkeen ja nukun 6-7 h. Nyt Marraskuun aikana olen alannut heräillyt 4-5 aikaan, enkä sen jälkeen enää nuku. Kun uni tulee puolen yön jälkeen, niin nukun n. 5 h unia. Lääkkeillä en halua nukkua kuin yhden yön silloin tällöin kun on oikein paha putki.
Kesällä ravasin työterveydessä ja lopulta neurologin pakeilla selvittelemässä unettomuuden syytä (aiemmin nukuin kuin tukki ja paikassa kuin paikassa). Minulle tehtiin mm. viikon mittainen aktigrafi, joka osoitti että parasympaattinen hermosto ei anna minun nukkua. Koska mitään hokkus pokkus tietä parempiin uniin ei kuitenkaan ole, ei auta toivoa kuin että kyse olisi 2013 vuoden kirouksesta ja taika raukeaisi vuoden vaihtuessa. Ylirasituksen piikkiin laitoin ennen ja kevensin treenit rankalla kädellä. Nyt olen lähes nollilla. Kevyttä kevyttä ulkoilua. Ei merkittävää vaikutusta.
Toki unettomuus vaikuttaa koko kokonaisuuteen ja mm. hormoneihin ja taas toisin päin. Olisi mielenkiintoista tietää millaista olisi olla ihan normaali terveyden ja unen suhteen.
Nyt on ollut viikon ajan menkkamaisia kipuja (satunnaista viiltelyä ja jomotusta (etenkin öisin)) ja vilutusta, jotka tekivät minut jo erittäin toiveikkaaksi. Mieskin totesi, että vetosin useaan otteeseen ihan eri tavalla alkion hyvinvoinnin turvaamiseen. Sitten googlasin lugeoireita ja pitäydyin uskomaan vaistoani. Eilen aamulla tungin viimeisen Lugen ja nyt odottellaan sitten menkkoja alkaaksi.
5.12.2013
Tyhjä
Ihmisen vaisto kertoo asioita. Se kertoo auliisti totuuksia, jos sitä vain suostuu kuuntelemaan ja hyväksymään mitä se sanoo. Minä olen tyhjä. Tai kohtu on tyhjä.
Viime yönä aloin sairastelemaan taas. Väsy, vilu ja lievää kurkkukipua. Illalla pitäisi kiskoa ykköset niskaan ja jaksaa viettää illanistujaisia jokavuotisessa itsenäisyyspäiväjuhlassa. Valvomisesta tai sen yrittämisestä ei tarvi omalla kohdalla puhuakaan, olen varmaan joka vuosi pilkkinyt puolelta öin.
Toisaalta onni, että seuraava mahdollinen inssi olisi vasta tammikuussa eikä heti joulukuussa. Saa järjestellä rauhassa ajatuksensa. Aika ankeissa fiiliksissä nyt.
Viime yönä aloin sairastelemaan taas. Väsy, vilu ja lievää kurkkukipua. Illalla pitäisi kiskoa ykköset niskaan ja jaksaa viettää illanistujaisia jokavuotisessa itsenäisyyspäiväjuhlassa. Valvomisesta tai sen yrittämisestä ei tarvi omalla kohdalla puhuakaan, olen varmaan joka vuosi pilkkinyt puolelta öin.
Toisaalta onni, että seuraava mahdollinen inssi olisi vasta tammikuussa eikä heti joulukuussa. Saa järjestellä rauhassa ajatuksensa. Aika ankeissa fiiliksissä nyt.
3.12.2013
Kp 23, dpo 8
Niin. Hmmm sellaista, että eileen ehtoolla, sitten hieman parempien tuulien jo puhaltaessa puuhastelimme miehen kanssa pihalla (Talvi tulee ja erinäisiä asioita olisi pitänyt tehdä, mutta emme kyllä "puuhastelleet"). Erinäistä rakentelua. Minä avustelemassa, milloin mitäkin pitämässä tai ojentamassa. Sain kipukohtauksen. Kova pistos alavatsassa oikealla puolella. Menin hetkeksi eteisen lattialle pötköttämään ja tunne meni nopeasti ohi.
Haluaisin olla optimisti ja uskoa, että:
a) meidän tilanne selkeytyy ja on sen jälkeen parempi kuin koskaan
b) kokemani kipu johtui kiinnittymisestä
c) valvoin sen yönkin jostain kohtaan b liittyvästä syystä
Tänään on ollut sitten menkkamaista lievää tunnetta. Senkin toiveikas optimisti kuvitteli joksikin merkiksi. Toivon kuitenkin etten toivo.
Haluaisin olla optimisti ja uskoa, että:
a) meidän tilanne selkeytyy ja on sen jälkeen parempi kuin koskaan
b) kokemani kipu johtui kiinnittymisestä
c) valvoin sen yönkin jostain kohtaan b liittyvästä syystä
Tänään on ollut sitten menkkamaista lievää tunnetta. Senkin toiveikas optimisti kuvitteli joksikin merkiksi. Toivon kuitenkin etten toivo.
2.12.2013
Tunteiden mylläkkää
Sellaista on ollut viikonloppu. Ei valitettavasti ole mitään tekemistä inssin tai hedelmöittymisen kanssa. Tämä ensimmäinen inssi riitti ajamaan meidän parisuhteen kriittiseen pisteeseen. Jotenkin vuosia riivanneet riidanaiheet nousivat pintaa pahempina kuin koskaan ja tässä ihmetellään, että miten eteenpäin. Suhde on puntarissa ja ero ei ole koskaan tuntunut yhtä todennäköiseltä kuin nyt. Tarkoitus tälle kaikelle? Lapsettomuudelle ja aiemmalla laiskuudelle asian hoidossa? Kai ne inssistä alkoi uudelleen kyteä pinnan alla. Selvittämättömät ongelmat, puhumattomat riidat.
Olen ulissut kuin pieni sika. Mies ei ulissut, vaan vuoti sillä tavalla kuin aikuiset miehet vuotaa. Tähän päädyttiin vakavan erokeskustelun päätteeksi. Työkavereiltakaan ei ole voinut jäädä huomaamatta itkettynyt naamani. Lisäksi nukuin viime yönä kaksi tuntia, mikä ei yhtään reipastuttanut oloa.
En pystynyt olla jotain mitä olisi pitänyt olla ja mitä olisi halunnut olla, reilu, toista kunnioittava elämänkumppani. Olen kiukutellut, vähätellyt toista, nalkuttanut, haukkunut sivussa sukulaisetkin ja ollut laiska hoitamaan suhdetta. Odottanut kuuta taivaalta. Vaatinut, vaatinut ja vaatinut toiselta. Ja mitä kiukkua olen toista kohtaan tuntenut. En tiedä miksi.
Tällainen murrosikäinen idiootti kolmekymppinen. Pettynyt itseeni. Kunnioitus tai sen puute siihen omalta osaltani paljon kiteytyy. Ja se varmaan kertoo paljon tästä suhteesta? Olen ihan hirveän pahoillani siitä millainen olen ollut. Ikävintä on myöntää se tosiasia, että minä olen oikeasti sellainen eli tällainen ihminen. Pikkusieluinen, jopa narsisti (voiko narsisti tunnistaa olevansa narsisti? No ainakin narsistisia piirteitä olen tunnistavinani). Tiedän, miten olen käyttäytynyt ja miten ajanut toisen sellaiseen tilaan, ettei hän tiedä kumpi vaa'assa painaa enemmän. Parisuhteen hirveys vai se mitä kuvittelee tuntevansa.
Kyllä tässä on kana kynittävänä itseni kanssa. Siskoni viisauksia: elämässä on yksi ihminen, jonka kanssa pitää oppia tulemaan toimeen ja se on sinä itse. Ja se on se vaikein tyyppi. Sepä se.
Mutta parempi tässä vaiheessa laittaa asiat halki, poikki ja pinoon (helppoa eikä? kuin muita kärsijöitä ei ole.
Naapurin lasten iloiset äänet kuuluu. Ne tykkää mun miehestä.
Olen ulissut kuin pieni sika. Mies ei ulissut, vaan vuoti sillä tavalla kuin aikuiset miehet vuotaa. Tähän päädyttiin vakavan erokeskustelun päätteeksi. Työkavereiltakaan ei ole voinut jäädä huomaamatta itkettynyt naamani. Lisäksi nukuin viime yönä kaksi tuntia, mikä ei yhtään reipastuttanut oloa.
En pystynyt olla jotain mitä olisi pitänyt olla ja mitä olisi halunnut olla, reilu, toista kunnioittava elämänkumppani. Olen kiukutellut, vähätellyt toista, nalkuttanut, haukkunut sivussa sukulaisetkin ja ollut laiska hoitamaan suhdetta. Odottanut kuuta taivaalta. Vaatinut, vaatinut ja vaatinut toiselta. Ja mitä kiukkua olen toista kohtaan tuntenut. En tiedä miksi.
Tällainen murrosikäinen idiootti kolmekymppinen. Pettynyt itseeni. Kunnioitus tai sen puute siihen omalta osaltani paljon kiteytyy. Ja se varmaan kertoo paljon tästä suhteesta? Olen ihan hirveän pahoillani siitä millainen olen ollut. Ikävintä on myöntää se tosiasia, että minä olen oikeasti sellainen eli tällainen ihminen. Pikkusieluinen, jopa narsisti (voiko narsisti tunnistaa olevansa narsisti? No ainakin narsistisia piirteitä olen tunnistavinani). Tiedän, miten olen käyttäytynyt ja miten ajanut toisen sellaiseen tilaan, ettei hän tiedä kumpi vaa'assa painaa enemmän. Parisuhteen hirveys vai se mitä kuvittelee tuntevansa.
Kyllä tässä on kana kynittävänä itseni kanssa. Siskoni viisauksia: elämässä on yksi ihminen, jonka kanssa pitää oppia tulemaan toimeen ja se on sinä itse. Ja se on se vaikein tyyppi. Sepä se.
Mutta parempi tässä vaiheessa laittaa asiat halki, poikki ja pinoon (helppoa eikä? kuin muita kärsijöitä ei ole.
Naapurin lasten iloiset äänet kuuluu. Ne tykkää mun miehestä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)