Siellä se jomottaa

Aina hetkittäin. Kypsyvä munasolu. Oikealla puolella. Ja taas aivan suotta. Jotain mielenkiintoistakin tässä on. Nimittäin se, että ennen ole oikean puolen oviksia tuntenut. Vasen puoli jomottelee irtoamispäivänä hyvinkin tuntuvasti. Sekin tosin vaihtelee. Toisessa kuussa saatan paisua, kasvattaa finnejä leukaan ja kipuilla. Ja seuraavassa kuussa ei tunnu miltään.

Ahdistin itseäni lukemalla jenkkitutkimuksia unettomuuden ja lapsettomuuden yhteydestä (taas). Arvatkaapa tuleeko uni paremmin, kun luen siitä, miten haitallista liian vähäinen uni on?

Kp1 näillä näppäimillä (valivali)

Keho tekee juuri niin kuin itse tahtoo. Elää itsepintaisesti omaa elämäänsä. Puskee vuodot toisensa jälkeen eikä ole hormoneista moksiskaan. Vuoto alkoi eilen läpi Lugejen. Sellaisena kuin se aina alkaa. Eikä se muutenkaan ole noteerannut Lugeja tällä kertaa minään. Miten inssin 2 x 1 kpl/pvä sai aikaan puhistuksen, ummetuksen ja finnit, kun nyt 2 x 3kpl/pvä ei yhtään mitään, ei oireen oiretta?

Nukkuminen on katastrofaalista. Miten voi katkaista unettomuuden joka on ollut osa elämää viime vuoden ja tämän vuoden tähän päivään saakka? 1,5 vuotta. Viime viikolla valvoin yhden yön aamu kuuteen. Enkä ole sen koomin uskaltanut yrittää nukkua luonnollisesti. Lääkkeen avulla olen nukkunut nyt 5 h katkonaisia unia ja olo (etenkin mieli) on sen mukainen. Helvetillinen noidakehä. Eikä tieto unettomuuden vaikutuksesta terveyteen tai varsinkaan lapsettomuuteen tosiaan auta asiaa. Vaikka kuinka päätän, että nyt teen kaikkeni, että nukun. Niin ei. Vaikka miten väsynyt olisin, niin kunhan saan pään tyyniin, johan nousee vireystila. Tai stressitaso. On olemassa asia johon ei voi itseään tahdonvoimalla pakottaa.

Kai tämä on monen tekijän summa. Lapsettomuuden, yksinäisyyden, työahdistuksen ja sen, että koen eläväni elämään jota en haluaisi elää. Pahoinvointi oirehti unettomuutena, joka edelleen laski elämänlaatua...Ja stressi unesta on niin suuri, että se on saanut poskettomat mittasuhteet. Huoli borrelioosista ja tieto IVF:n epäonnistumisesta pahensi tilannetta entisestään. Haluaisin tasapainoon, mutten tiedä miten. Sen tiedän ettei kukaan muu voi asiassa mitenkään auttaa.

Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin,
      yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
 Askelen kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
     mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
 hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
    ihmisen, kaltaises – vierasta lämmititkin 

Tätä Koskenniemen riimittelyä olen kuullut pienestä pitäen, äitini hokemana (kannustavaa :)).

Eilen teimme maksusuunnitelman IVF:stä, ja jos hyvin menee saamme Visat nollattua syyskuussa, tähän on huomioitu lomarahat ja se, että emme tee loppuvuodesta mitään, koska sellaiseen ei ole varaa. Toisin sanoen meillä ei ole tällä hetkellä varaa jatkaa hoitoja. Ehkä tämä on muutenkin täysin väärä ajankohta koko projektille.

Kokemusta rikkaampi & pikku follit

Odotukseni ja kokemukseni akupunktiosta eivät ihan kohdanneet. Odotin, että ennen hoitoa minulta kysellään taustatietoja, saan kuulla tarkemmin mitä tapahtuu, olo on miellyttävä (ainakin erilainen) ja tunnelma hoidon aikana seesteinen. Ei kyselty eikä puhuttu. Sinne vaan hoitohuoneeseen. Kerron vuoden jatkuneesta unettomuudesta yhdellä lauseella. Mies kysyy onko muita vaivoja. Joo, on mutta sairastelukierre on niin pitkä, että sen kertomiseen menisi aikaa (Ja tuntuu, ettei häntä  kiinnosta).

Neuloja tulee nilkkoihin, käsiin, päähän ja rintalastan kohtaan. Välillä pistäminen ei tunnu lainkaan ja välillä tuntuu. Heti alkuun saan voimakkaan kiristyksen vasemman jalkapöydän päälle ja neuloja hieman säädetään. Mies sammuttaa valot ja kehottaa rentoutumaan. Yritän hengittää syvään. Hetken häilyn paniikin rajamailla ja olen pompata pystyyn hoitopöydältä. Rintalastan neulat saavat aikaan puristavan tunteen rintakehässä ja tuntuu, etten saa henkeä. Saan itseni hanskaan. Rentoutumaan en pysty, sillä en uskalla hengittää syvään. Hikoan jännityksen vuoksi. Lisäksi tuntuu, että rintalastan päällä olevat neulat harraavat päälläni olevaa huopaa vasten ja nipistelevät aina kun hengitän sisään. Mies käy säätämässä neuloja kahteen kertaan.

Välillä tunnen vasemman jalan lihasten nykivän. Silmien ympärille leviää mukava kihelmöinti ja jokin hermo poskipäässä nykii. Vasemmalla puolella vatsassa tuntuu ikäviä pistoja ja vihlaisuja. Mietin olenko syönyt jotain huonosti sulavaa. Kuulemma ehkä olen ja tukokset aukeavat.

Neulojen poiston jälkeen saan kääntyä vatsalleni. Nyt olo on lämmin ja painava. Hierotaan jalkapohjia ja vähän hartioita. Juon kupin teetä ja saan lopuksi istuma-asennossa pienen hieronnan (joka lähinnä kutittaa) hartioihin, käsivarsiin ja kasvoihin. Aika 1 h 20 min. Jälkikäteen en huomaa olossani mitään poikkeavaa, paitsi että nilkka jonka jalkapöydässä oli alussa voimakas kiristys, tuntuu kävellessä kipeältä vielä tänäänkin. Myös jano on ollut.

Uni tuli puolen yön aikaan (kuten edellisinä öinäkin, ei siis yhdeltä! Jei!). Nukun 3 h, valvon 1 h (herään käsien puutumiseen, joka ei mene ohi) ja nukun 2,5 h. Yksi kerta ei ehkä siis tuonut muutosta tilanteeseen. Ja luulen, että tämä kokeilu riittää tällä erää. Tilanne on jo hieman "valoisempi".

Tänään ultrassa näkyi 2 pientä follikkelia: toinen 12 mm ja toinen 11 mm. Molemmat vasemmalla puolella, oikealla ei näkynyt mitään, vaikka sieltä  johtofollikkeli kypsyi marraskuussa ja joulukuun ovulaation kohdistin vasemmalle. Limakalvo oli 8 mm ja siinä näkyi jokin tiivistymä (joka "ei ole vaarallista”). Jatkan pistoksia samalla 33 µm annoksella sunnuntaihin. Maanantaina taas UÄ:een. Arvio inseminaation ajankohdasta on ensi viikon perjantai tai lauantai.

Akuun

Olen miettinyt akupunktiota satunnaisesti (etenkin Joulun pyhinä valvoessani) ja eilen sen kummemmin tuumimatta varasin ajan. En tiedä onko se suositeltavaa tässä kierrossa, mutta vaikea kuvitella siitä olevan haittaakaan. Varsinkin kun jonkin verran juttua löytyy akupunktion käytöstä lapsettomuuden hoidossa.

Itse menen unen perässä. Jouluaaton jälkeen tilanne riistäytyi käsistä ja olen kohta viime kesän kaltaisessa tilanteessa. Silloin en nukkunut juuri lainkaan, mutta en ollut hereilläkään. Olin uupunut ja jossain huimaavassa tokkurassa, mm. kykenemätön keskittymään töihin, seuraamaan keskusteluja, sulattamaan syömääni ruokaa ja ajamaan autolla. Lopulta kykenemätön kävelemään suoraan. Ihan tuohon tilaan en ehkä nyt pääse, sillä riskejä ja riippuvuuksia miettimättä olen ottanut joka ilta 1/2 Mirtazapiinin. Se toimii toistaiseksi ja olen nukkunut n.5 h/yö. Mutta se uni ei ole samalla tavalla virkistävää kuin oikea uni.

Jokin bugi minussa on. Menen väsyneenä ja rauhallisena nukkumaan, mutta juuri kun olen livahtamassa uneen, havahdun yhtäkkiä levottomuuteen. Kädet on stressihiessä, syke koholla ja pinna kireällä. Jokin opittu juttu tämä kai on. Alitajuntaan juurtunut.. Koska olen tässä vuoden mittaan ravannut lääkärissä ja neurologilla, koettanut unohtaa, muuttanut rutiineja ja nukkumapaikkoja, rentoutunut, ulkoillut, juonut alkoholia, käynyt avannossa, käyttänyt erilaisia lääkkeitä minkään erityisemmin auttamatta tämä taitaa olla niitä "viimeisiä oljenkorsia".

En ota stressiä, siitä jos ei tulosta tule.

Uneton liikkuu edelleen liikaa?

Pikapäivitys keskustelusta lääkärin kanssa.

1. Unettomuus. Tunsin itseni idiootiksi kun en aikaisemmin ole ottanut unettomuutta puheeksi (vetoan mielessäni siihen, että asia oli jo paremmalla tolalla syksyn ajan) lääkärin kanssa. 
2. Liikunta. Tunsin syvää häpeää, kun kerroin liikkumisestani (mielestäni olen vähentänyt sitä niin paljon kuin pää kestää). Määrää ja kuormittavuutta täytyy edelleen vähentää. En tiedä, miten se on mahdollista, kun jotenkin täytyy tuulettuakin ja nautin niiiin paljon pitkistä rauhallisista viikonloppulenkeistä. Tunnen sekä syyllisyyttä kehon kuormituksesta, MUTTA myös surua siitä luopumisesta. Tyhmintä koko jutussa on se, että mielestäni olen tämän tiedostanut ja siihen jo puuttunut, mutten ehkä oikeasti ole sitä muutosta saanut aikaan jossain siellä missä se pitäisi saada aikaan. Korvien välissä.
3. Paino. Kerroin, että sain ehkä kilon lisää Jouluna, mutta ehkä se on kadonnut kun tunnen itseni taas samankokoiseksi kuin aina ennenkin (housut ei enää tunnu kireiltä). Lääkärin mukaan hyvä olisi saada vähän lisää, mutta jos ei kerry niin ei siitä kannata stressata.
4. Inseminatio. Aloitan kuitenkin piikittelyn sunnuntaina ja kokeilemme inssiä, huolista huolimatta. Ja lepäilen ja syön.
5. Relaaminen. Enköhän jonnekin kirjoittanut, että se on se tämän vuoden teema. Kananvilllat! Nyt jo ressaa, miten saan relattua ja nukuttua. Ja mistä keksin mieluissaan puuhastelua, kun omat mielihyvän lähteet ei ole "hedelmällisiä". 

Unettomuus & lapsettomuus

Jos unettomuudella olisi yhteys lapsettomuuteen se olisi omalla kohdallani pääsyy. Ja muutoin se kyllä onkin huonostivointini alku ja juuri, sillä olen ollut pieniä taukoja lukuunottamatta, jollain tavalla kipeänä, kohta 1,5 vuotta ja uskon, että jos olisi nukkunut en olisi ollut niin usein ja niin pitkään kipeänä. En ole kunnolla kipeä, mutten oikein tervekään. Koko ajan jotain. Se raastaa! Vituttaa ja jatkuessaan yhä edelleen, tuntuu äärettömän epäoikeudenmukaiselta.

Viime yönä tajusin, että nyt tuli vuosi täyteen unettomuutta. Se alkoi viime Joulun kynnyksellä ja äityi mahdottomaksi heinäkuussa. Alkuun en saanut unesta kiinni. Nukahdin 2-3 aikaan ja unet jäivät lyhyiksi. Tämä muuttui keväällä niin, että kun lopulta nukahdin heräsin parin tunnin kuluttua ja valvoin loppuyön. Ja lopulta kesällä loppuivat nukkumiset kokonaan. Saatoin nukkua useina öinä peräkkäin 2-3 tunnin unia. Päivisin en saanut  unta. Viimeöinen 5 tunnin yö oli siihen aikaan tuuletuksen arvoinen ilonaihe.

Syyskuusta alkaen on ollut parempaa. Nukahdan tunnin pyörimisen jälkeen ja nukun 6-7 h. Nyt  Marraskuun aikana olen alannut heräillyt 4-5 aikaan, enkä sen jälkeen enää nuku. Kun uni tulee puolen yön jälkeen, niin nukun n. 5 h unia. Lääkkeillä en halua nukkua kuin yhden yön silloin tällöin kun on oikein paha putki.

Kesällä ravasin työterveydessä ja lopulta neurologin pakeilla selvittelemässä unettomuuden syytä (aiemmin nukuin kuin tukki ja paikassa kuin paikassa). Minulle tehtiin mm. viikon mittainen aktigrafi, joka osoitti että parasympaattinen hermosto ei anna minun nukkua. Koska mitään hokkus pokkus tietä parempiin uniin ei kuitenkaan ole, ei auta toivoa kuin että kyse olisi  2013 vuoden kirouksesta ja taika raukeaisi vuoden vaihtuessa. Ylirasituksen piikkiin laitoin ennen ja kevensin treenit rankalla kädellä. Nyt olen lähes nollilla. Kevyttä kevyttä ulkoilua. Ei merkittävää vaikutusta.

Toki unettomuus vaikuttaa koko kokonaisuuteen ja mm. hormoneihin ja taas toisin päin. Olisi  mielenkiintoista tietää millaista olisi olla ihan normaali terveyden ja unen suhteen.

Nyt on ollut viikon ajan menkkamaisia kipuja (satunnaista viiltelyä ja jomotusta (etenkin öisin)) ja vilutusta, jotka tekivät minut jo erittäin toiveikkaaksi. Mieskin totesi, että vetosin useaan otteeseen ihan eri tavalla alkion hyvinvoinnin turvaamiseen. Sitten googlasin lugeoireita ja pitäydyin uskomaan vaistoani. Eilen aamulla tungin viimeisen Lugen ja nyt odottellaan sitten menkkoja alkaaksi.