Kp 17. Ahdistus katosi maanantain myötä. Nukkumaan meno on venähtänyt iltaisin kun on pidetty kiinni jokailtaisesta seksisessiosta. Ovulaatiokipuja ei ole ollut lainkaan. Outoa. Vai eikö niitä vain huomaa, kun asia ei ole 100 % ajatusten keskiössä?
Kahden viimeisen päivän aikana olen nauranut ehkä enemmän kuin viimeisen puolen vuoden aikana yhteensä. Ja edelleen järjestellyt elämää siihen suuntaan, että sitä on myös elettävänä. Nauru tekee hyvää.
Eilen olin niin hyvällä tuulella kehityskeskustelun jälkeen, että ajattelin voivani ottaa tämän työnkin löysin rantein, sen kummempia suunnittelematta ja stressaamatta. Aikansa kutakin ja johonkin sitä joskus tästä ajautuu, jos ajautuu. Tai ehkä kehityn tässä huomaamattani jonkin aihealueen kovan luokan asiantuntijaksi (no siihen olen kyllä ihan liian mukavuudenhaluinen). Olen aiemmin keskittynyt paljon työni syyttelyyn, jopa vihaamiseen, joten tuo ajatus oli itsellekin aika yllätys.
Ehkä tauko? Ehkä kesä? Mutta ydinpointti on kuitenkin se, että mieli voi paremmin kuin pitkiin aikoihin. Ja fyysinen olokin on ihan eri luokkaa.
24.3.2014
Ahdistuksen paluu...
Viikonloppu luonnon helmassa piti mielen iloisena ja lapsettomuuden poissa mielestä - aina sunnuntai-iltaan saakka.
Sitten menin tekemään ovistestin. Siihen piirtyi 2 tasavahvaa viivaa (tilasin muuten mammaksi.fistä näitä testejä tai itseasiassa sekapaketin ja tykkään PALJON enemmän kuin liuskoista). Siitä se sitten alkoi. Laskeskelu. Suunnittelu. Ahdistuminen.
Tiedättekö tilanteen kun koko homma lähtee kiertymään ihan väärin? Puuhastelet illan jonnin joutavia ja sitten kun pitäisi nukkumaan "pakko tehdä vielä nämä -hommat" moodi iskee päälle. Kello menee ja itse puuhastelet vimmatusti, mm. juokset ympäri kämppää etsien asioita huomiseksi. Kun viimein pääset aloillesi sänkyyn, mieli on jo kireällä ja mies vielä puuhastelee omia juttujaan! Aaagrh! Pitäisi olla sitä seksiäkin ja nopeasti, että ehtii vielä huonosti nukuttujen öiden päälle nukkumaan yhden yön kohtuullisesti.
Tuloksena on hermotunut erittäin epänautinnollinen seksisessio ilman kummempia hellittyjä, jonka aikana ajatukset ovat luokkaa " no tuu nyt jo", "mä en haluu muuta ku tavaran sisään - ja mielellään nopeasti".
Raivoravaamisen ja surkean seksin jälkeen mieli ja keho käy ylikierroksilla eikä uni tule. Päässä alkaa seuraavien päivien sisältöjen tasapainottelu ja ahdistus purkautuu pakottavan tarpeena käydä miehen kimppuun, ravistella hereille ja kiljua mä en saa nukuttua! Ahdistaa! Stressaa! Mies hermostuu (koska on ehtinyt jo nukahtaa) ja seuraa sanaharkka (kruunaa huonon illan), jonka päätteeksi menen nukkumaan toiseen huoneeseen. Jossa siis en myöskään saa unta.
Nyt siis ahdistaa edelleen. Viikko on liian täynnä iltoja myöten ja jostain tyhmästä syystä olen tämän lapsettomuusidentiteettin rakentumisen aikana saanut päähäni, että silloin kun ovuloidaan:
...Koska muuten mahdollisuutta raskauteen ei ole (vaikka ei varmaan ole minun tapauksessa luomusti muutoinkaan). Ja olen kaikkea muuta. Kireä, väsynyt, rauhaton. Ihnottavaa ja turhaa, ettei päästä voi kitkeä pois tätä pakonomaista yrittämisajatusta. Kuvittelin, että voisin olla rela, kun tiedän että ivf:n mennään, eikä mitään todennäköisyyttä luomuraskauteen sitä ennen ole. Kananvillat.
Sitten menin tekemään ovistestin. Siihen piirtyi 2 tasavahvaa viivaa (tilasin muuten mammaksi.fistä näitä testejä tai itseasiassa sekapaketin ja tykkään PALJON enemmän kuin liuskoista). Siitä se sitten alkoi. Laskeskelu. Suunnittelu. Ahdistuminen.
Tiedättekö tilanteen kun koko homma lähtee kiertymään ihan väärin? Puuhastelet illan jonnin joutavia ja sitten kun pitäisi nukkumaan "pakko tehdä vielä nämä -hommat" moodi iskee päälle. Kello menee ja itse puuhastelet vimmatusti, mm. juokset ympäri kämppää etsien asioita huomiseksi. Kun viimein pääset aloillesi sänkyyn, mieli on jo kireällä ja mies vielä puuhastelee omia juttujaan! Aaagrh! Pitäisi olla sitä seksiäkin ja nopeasti, että ehtii vielä huonosti nukuttujen öiden päälle nukkumaan yhden yön kohtuullisesti.
Tuloksena on hermotunut erittäin epänautinnollinen seksisessio ilman kummempia hellittyjä, jonka aikana ajatukset ovat luokkaa " no tuu nyt jo", "mä en haluu muuta ku tavaran sisään - ja mielellään nopeasti".
Raivoravaamisen ja surkean seksin jälkeen mieli ja keho käy ylikierroksilla eikä uni tule. Päässä alkaa seuraavien päivien sisältöjen tasapainottelu ja ahdistus purkautuu pakottavan tarpeena käydä miehen kimppuun, ravistella hereille ja kiljua mä en saa nukuttua! Ahdistaa! Stressaa! Mies hermostuu (koska on ehtinyt jo nukahtaa) ja seuraa sanaharkka (kruunaa huonon illan), jonka päätteeksi menen nukkumaan toiseen huoneeseen. Jossa siis en myöskään saa unta.
Nyt siis ahdistaa edelleen. Viikko on liian täynnä iltoja myöten ja jostain tyhmästä syystä olen tämän lapsettomuusidentiteettin rakentumisen aikana saanut päähäni, että silloin kun ovuloidaan:
- tulee elämän olla tasapainossa
- ruumiin täytyy olla levännyt
- ja etenkin mielen pitäisi olla hyvä ja rauhallinen
...Koska muuten mahdollisuutta raskauteen ei ole (vaikka ei varmaan ole minun tapauksessa luomusti muutoinkaan). Ja olen kaikkea muuta. Kireä, väsynyt, rauhaton. Ihnottavaa ja turhaa, ettei päästä voi kitkeä pois tätä pakonomaista yrittämisajatusta. Kuvittelin, että voisin olla rela, kun tiedän että ivf:n mennään, eikä mitään todennäköisyyttä luomuraskauteen sitä ennen ole. Kananvillat.
20.3.2014
Tyyylsä vaihe
Eipä paljon ole kerrottavaa. Kp joku? menossa ja ovista en ole testaillut. Ajoittunee viikonlopuun. Ja viikonloppuna aion olla poissa mieheni ulottuvilta. Metsässä.
Kevään orastava/sahaava tulo on tehnyt tennaria elikkä tennistossua...Idioottimainen ilmaisu, mutta kuvaa tilannetta. Yleisesti olen aina ollut talvi-ihminen ja kokenut kevään raastavana. Tämä kevät näyttää tekevän poikkeuksen. Kesä on mielessäin...Aaah. Aion nauttia täysin siemauksin.Hahaa.. Varsinkin siemauksin.
Viime kirjoituksessa hehkutin hyvää oloa, mutta nyt on ajatuksiin hiipinyt pieni epäilys tulehduksesta mahassa. Sen verran tuttua juttua on, että oireistosta voi päätellä jotain ilman tähystystäkin. En tiedä mistä se oikein kumpuaa, mutta ärsyttävää on.
Olen aamuisin yrittänyt soittaa klinikalle kertoakseni, että nega tuli ja tulen toukokuussa IVF:ään. Joka aamu tämän viikon ajan olen rimputtanut ja aina päätynyt jonoon. Jonossa roikkuminen työpaikalla on hankalaa. Valitsen soittoajankohdan niin, ettei työnaapurit ole kuulolla, mutta jonottaessa tilanne muuttuu ja johan joku ilmestyy lähistölle. Enkä tosiaan ole vielä hövelisti asiasta jutellut. Siispä luovutan ja päätän, että kokeilen seuraavalla rauhallisella hetkellä uudelleen.
Ivf:nkin liittyvät saikkupäivätkin hirvittävät. Ohjeessa niitä sanotaan tulevan jopa 3. Meillä on tj meuhkannut koko kevään huonosta tuloksesta ja henkilöstökuluista kun "ihmiset pitävät kaikenmaailman vapaita ja saavat lapsia..".
Kevään orastava/sahaava tulo on tehnyt tennaria elikkä tennistossua...Idioottimainen ilmaisu, mutta kuvaa tilannetta. Yleisesti olen aina ollut talvi-ihminen ja kokenut kevään raastavana. Tämä kevät näyttää tekevän poikkeuksen. Kesä on mielessäin...Aaah. Aion nauttia täysin siemauksin.Hahaa.. Varsinkin siemauksin.
Viime kirjoituksessa hehkutin hyvää oloa, mutta nyt on ajatuksiin hiipinyt pieni epäilys tulehduksesta mahassa. Sen verran tuttua juttua on, että oireistosta voi päätellä jotain ilman tähystystäkin. En tiedä mistä se oikein kumpuaa, mutta ärsyttävää on.
Olen aamuisin yrittänyt soittaa klinikalle kertoakseni, että nega tuli ja tulen toukokuussa IVF:ään. Joka aamu tämän viikon ajan olen rimputtanut ja aina päätynyt jonoon. Jonossa roikkuminen työpaikalla on hankalaa. Valitsen soittoajankohdan niin, ettei työnaapurit ole kuulolla, mutta jonottaessa tilanne muuttuu ja johan joku ilmestyy lähistölle. Enkä tosiaan ole vielä hövelisti asiasta jutellut. Siispä luovutan ja päätän, että kokeilen seuraavalla rauhallisella hetkellä uudelleen.
Ivf:nkin liittyvät saikkupäivätkin hirvittävät. Ohjeessa niitä sanotaan tulevan jopa 3. Meillä on tj meuhkannut koko kevään huonosta tuloksesta ja henkilöstökuluista kun "ihmiset pitävät kaikenmaailman vapaita ja saavat lapsia..".
14.3.2014
1. Välikierto
Viikko välikiertoa eletty ja olo on pitkästä aikaa hyvä erinomainen. Mieliala on ollut varmasti vierestä katsottunakin paljon parempi, pienet arjen vastoinkäymisen pienempiä ja luotto tähän eloon on kasvussa. Kyllä tästä hyvä tulee.
Mieltä on keventänyt myös se, että olen saanut Visan makseltua nollille ja nämä välikerrot auttavat ivf:nkin varautumisessa. Lisäksi korontarkistuspäiväkin osui mukavasti.
Olen katsellut kesäjuttuja, mm. keikkoja joilla haluaisin käydä, kenkiä ja buukannut viikonloppuja kavereiden kanssa seikkailulle. Liekö jotain kevätvillitystä? Tykkään siitä, että huomaan odottavani välillä jotain muutakin kuin raskautumista.
Huoli omasta äidistäni on vastapainottanut hieman tätä mielenkeveyttä. Tervehän tuo on, mutta näöntarkastuksessa oli huomatta toisessa silmässä merkittävä heikentyminen. Lisätietoa tulee ensi viikolla. Äidinäiti sokeutui aikoinaan melkein 100 % ja pelko on, että sama voisi käydä äidille. Se muuttaisi asioita paljon. Pärjäämistä yksin, asumisjärjestelyjä ja elämää yleensäkin. Asun monen sadan kilometrin päässä äidistä ja haluaisin olla enemmän läsnä hänen vanhuudessaan. Huolehtia vuorostani.
Esimieheni kyseli kesän kisasuunnitelmista. Kerroin että olen treenannut tosi vähän, sen verran kun olen jaksanut ja miten on sattunut huvittamaan. Mutta kyllä! Olen kalkkiviikoilla fiiliksen mukaan, jos joku sopivasti osuu ajankohdan ja oman innostuksen osalta kohdilleen. Sillä kunnolla menen missä kulloinkin olen. Ennakkoluulottomasti, enempiä spekuloimatta. Uskon, että olen nyt ihan oikeasti menossa kohden paineetonta suoritusta. Vai onkohan se paine on siirtynyt tuonne lapsentekorintamalle?
Mieltä on keventänyt myös se, että olen saanut Visan makseltua nollille ja nämä välikerrot auttavat ivf:nkin varautumisessa. Lisäksi korontarkistuspäiväkin osui mukavasti.
Olen katsellut kesäjuttuja, mm. keikkoja joilla haluaisin käydä, kenkiä ja buukannut viikonloppuja kavereiden kanssa seikkailulle. Liekö jotain kevätvillitystä? Tykkään siitä, että huomaan odottavani välillä jotain muutakin kuin raskautumista.
Huoli omasta äidistäni on vastapainottanut hieman tätä mielenkeveyttä. Tervehän tuo on, mutta näöntarkastuksessa oli huomatta toisessa silmässä merkittävä heikentyminen. Lisätietoa tulee ensi viikolla. Äidinäiti sokeutui aikoinaan melkein 100 % ja pelko on, että sama voisi käydä äidille. Se muuttaisi asioita paljon. Pärjäämistä yksin, asumisjärjestelyjä ja elämää yleensäkin. Asun monen sadan kilometrin päässä äidistä ja haluaisin olla enemmän läsnä hänen vanhuudessaan. Huolehtia vuorostani.
Esimieheni kyseli kesän kisasuunnitelmista. Kerroin että olen treenannut tosi vähän, sen verran kun olen jaksanut ja miten on sattunut huvittamaan. Mutta kyllä! Olen kalkkiviikoilla fiiliksen mukaan, jos joku sopivasti osuu ajankohdan ja oman innostuksen osalta kohdilleen. Sillä kunnolla menen missä kulloinkin olen. Ennakkoluulottomasti, enempiä spekuloimatta. Uskon, että olen nyt ihan oikeasti menossa kohden paineetonta suoritusta. Vai onkohan se paine on siirtynyt tuonne lapsentekorintamalle?
10.3.2014
Lepoa luvassa - kovat kuoret?
Teimme sunnuntaina kalenterijumpan IVF:ää silmällä pitäen. Mies luetteli päiviä ohjeesta ja minä laskin ajankohdat minimin, keskimääräisen ja maksimin mukaan. Oli melko haasteellista, kun piikityksen aloitusajankohta ja tarvittavat piikitys päivät vaihtelivat ja seuraavan kierron alkuaika on arvoitusten varassa.
Jumppaus oli tarpeen, sillä se osoitti että huhtikuulle osuu meidän loma, pääsiäisen pyhät ja kun minulla on vielä ulkomaanmatka toukokuun alussa eli kierron lopussa, eli IVF:n suhteen ei tarvitse/voi edetä ennen toukokuuta. Olin jostain syystä helpottunut, kun tajusin saavani kaksi vapaata kiertoa. Piristyin melkein siltä istumalta!
Hengähdystauko tulee tarpeeseen, vaikka kuukausi kuulostaakin aina piiiiitkältä. Tauon aikana yritän voida paremmin ja antaa myös pääkopalle lepoa tästä lapsettomuuden diktatuurista. Mieli on ollut ihan liian huono ja elämässä vallinnut pitääpakkotäytyy -fiilis. Kunpa vielä saisin unettomuuden hallintaan. Viikonloppuna nukuin la-su yhteensä 11 h. Viime yönä pakkonukuin 6 h lääkkeen voimin ja olo on ällöttävän tokkurainen. Jossain vaiheessa loppuvuodesta pystyin nukkumaan omin avuin 6 h ja se oli ihana tilanne.
Viikonloppuna googlettelin tietoa munasolun vasta-aineista ja kovakuorisuudesta/ läpäisemättömyydestä. Voisiko kovakuorisuus olla minun juttu? Kierto on aika pitkä, ovis yleensä kp 17 paikkeilla ja lääkäri sanoi, että munarakkulat näyttävät paisuvan tosi isoiksi ennen puhkeamistaa. Eli maalaisjunttijärjellä siinähän sitten on aikaa kasvatella kunnon panssari ennen munajohtimeen siirtymistä? Yleensä tietoa löytyy helposti, mutta tähän asiaan sitä ei löytynyt kovin paljon. Lähinnä kaipasin tietoa millaiset onnistumismahdollisuudet ovat näissä tapauksissa ja millaisilla hoidoilla. Mutta ehkä muistan kysyä asiasta (jos pystyn ajattelemaan vielä selvästi) kun menemme klinikalle IVF:n suunnitteluun.
Jumppaus oli tarpeen, sillä se osoitti että huhtikuulle osuu meidän loma, pääsiäisen pyhät ja kun minulla on vielä ulkomaanmatka toukokuun alussa eli kierron lopussa, eli IVF:n suhteen ei tarvitse/voi edetä ennen toukokuuta. Olin jostain syystä helpottunut, kun tajusin saavani kaksi vapaata kiertoa. Piristyin melkein siltä istumalta!
Hengähdystauko tulee tarpeeseen, vaikka kuukausi kuulostaakin aina piiiiitkältä. Tauon aikana yritän voida paremmin ja antaa myös pääkopalle lepoa tästä lapsettomuuden diktatuurista. Mieli on ollut ihan liian huono ja elämässä vallinnut pitääpakkotäytyy -fiilis. Kunpa vielä saisin unettomuuden hallintaan. Viikonloppuna nukuin la-su yhteensä 11 h. Viime yönä pakkonukuin 6 h lääkkeen voimin ja olo on ällöttävän tokkurainen. Jossain vaiheessa loppuvuodesta pystyin nukkumaan omin avuin 6 h ja se oli ihana tilanne.
Viikonloppuna googlettelin tietoa munasolun vasta-aineista ja kovakuorisuudesta/ läpäisemättömyydestä. Voisiko kovakuorisuus olla minun juttu? Kierto on aika pitkä, ovis yleensä kp 17 paikkeilla ja lääkäri sanoi, että munarakkulat näyttävät paisuvan tosi isoiksi ennen puhkeamistaa. Eli maalaisjunttijärjellä siinähän sitten on aikaa kasvatella kunnon panssari ennen munajohtimeen siirtymistä? Yleensä tietoa löytyy helposti, mutta tähän asiaan sitä ei löytynyt kovin paljon. Lähinnä kaipasin tietoa millaiset onnistumismahdollisuudet ovat näissä tapauksissa ja millaisilla hoidoilla. Mutta ehkä muistan kysyä asiasta (jos pystyn ajattelemaan vielä selvästi) kun menemme klinikalle IVF:n suunnitteluun.
7.3.2014
Inseminaatiot: check
Inseminaatio ei tuonut ratkaisua. Tai kai sekin on ratkaisu, että täytyy siirtyä järeämpiin aseisiin tässä sodassa lapsettomuutta vastaan. Rautaa rajalle vaan...Lugeista huolimatta kp1 pyörähti.
Matka marraskuusta tähän asti on ollut yllättävän rankka. Epätoivon ja toivon lisäksi hallitseva tunne on ollut pelko. Pelko siitä, ettei tämä onnistu. Ettei lasta tule. Että aika vaan ajaa ohi. Kylmää kyytiä.
Toivoa kai on, sillä vielä jaksan olla kiukuissani (aina välillä) tästä. Tiedostamatta kaikki tähän liittyvät sisäiset solmut ja pelot on syönyt energiat ja stressannut. Tällainen stressi on pahinta laatua. Pitkään taustalla jäytävää, jolle et voi mitään tehdä. Teorissa voit, mutta sisäntä ei voi huijata. Lapsettomuus on ottanut vallan koko elämästä, se on aina mielessä, vaikkei aktiivisena niin kuitenkin.
Enkä jaksaisi yhtään kuulla mitään järkeilyä lapsettomuuden syistä. Lievästi ilmaistuna ottaa päähän, kun joku kysyy oleko kokeillut vehnänalkioöljyä...Mitä ihmiset oikein luulee? Ettei 2,5 vuodessa olisi kolunnut läpi kaikki "vanhan kansan konstit", vitamiinit, hivenaineet, ruokavaliomuutokset, henkimaailman jutut ja ties mitkä humpuukit mistä ikinä on kuullut tai lukenut? Totuus on se, että jossain mättää ihan oikeasti. Se ei ole siittiöt, ei ovuloimattomuus, ei limakalvo, eikä ilmeisesti kiinnittyminenkään. Ainakin jotain faktaa on saatu.
IVF:n ajankohdasta en vielä tiedä. Onko välissä 1 vai 2 kiertoa? Riippuu hieman miten asiat menee myös lomaan nähden. Sellaisen tosiaan aion pitää :)
Matka marraskuusta tähän asti on ollut yllättävän rankka. Epätoivon ja toivon lisäksi hallitseva tunne on ollut pelko. Pelko siitä, ettei tämä onnistu. Ettei lasta tule. Että aika vaan ajaa ohi. Kylmää kyytiä.
Toivoa kai on, sillä vielä jaksan olla kiukuissani (aina välillä) tästä. Tiedostamatta kaikki tähän liittyvät sisäiset solmut ja pelot on syönyt energiat ja stressannut. Tällainen stressi on pahinta laatua. Pitkään taustalla jäytävää, jolle et voi mitään tehdä. Teorissa voit, mutta sisäntä ei voi huijata. Lapsettomuus on ottanut vallan koko elämästä, se on aina mielessä, vaikkei aktiivisena niin kuitenkin.
Enkä jaksaisi yhtään kuulla mitään järkeilyä lapsettomuuden syistä. Lievästi ilmaistuna ottaa päähän, kun joku kysyy oleko kokeillut vehnänalkioöljyä...Mitä ihmiset oikein luulee? Ettei 2,5 vuodessa olisi kolunnut läpi kaikki "vanhan kansan konstit", vitamiinit, hivenaineet, ruokavaliomuutokset, henkimaailman jutut ja ties mitkä humpuukit mistä ikinä on kuullut tai lukenut? Totuus on se, että jossain mättää ihan oikeasti. Se ei ole siittiöt, ei ovuloimattomuus, ei limakalvo, eikä ilmeisesti kiinnittyminenkään. Ainakin jotain faktaa on saatu.
IVF:n ajankohdasta en vielä tiedä. Onko välissä 1 vai 2 kiertoa? Riippuu hieman miten asiat menee myös lomaan nähden. Sellaisen tosiaan aion pitää :)
5.3.2014
Hetkessä
Päässä jauhaa samat kalkkiintuneet ajatukset: Mitä vikaa tässä hemmetin paskassa ruhossa on? Estääkö mun mieliala raskautumisen? Miten selviän tästäkin negasta ja entäs ekan ivf:n negasta? Entä siitä, jos ei koskaan tule lasta, kuinka siitä sitten kasvetaan? Pitäisikö tästä osata keksiä jokin tarkoitus? Välillä taas googlaan "väsymys ennen plussaa" , "unettomuus alkuraskaudessa" ja "pistelyä navan seudulla".
Toivo ja epätoivo. Nehän ne kaksi päällimmäistä tunnetta tässä prosessissa on. Niiden vaihtelutiheys ja volyymi voimistuvat sitä myötä kun kierto lähestyy loppuaan. Välillä saan toiminnan puuskiakin, mutta ne kuuluvat enemmän alkukiertoon.
Dpo 12. Valvoin yön kolmesta eteenpäin. Mietin aamuyöllä, jos tekisin r-testin. En tehnyt. Enkä usko, että tulee tarvetta sellaiseen.
Mieli on väsynyt ja kaipaa jotain muuta ajateltavaa, huomion kohdetta tähän arkeen. Mutta en osaa irrottautua. Hetkessä eläminen on muuttunut vaikeaksi ja pelot hallitsee mieltä.
Luin Kirsi Rannon kirjan Ole se valo joka olet. Yritin samalla tuumia pitäisikö minunkin ymmärtää, että tällä on tarkoitus, ottaa tämä opetuksena, hyväksyä ja tuntea kiitollisuutta tästä. En osaa nähdä tarkoitusta, opetuksen kyllä. Toistaiseksi en voi hyväksyä enkä etenkään voi tuntea kiitollisuutta tästä. Jos 3. Ms olisi puhjennut, sitten ehkä olisin löytänyt tarkoituksen ja kiitollisuuden siitä, ettei meidän lapsen tarvinnut syntyä sellaiseen hetkeen, sellaiseen/tällaiseen maailmaan.
Toivo ja epätoivo. Nehän ne kaksi päällimmäistä tunnetta tässä prosessissa on. Niiden vaihtelutiheys ja volyymi voimistuvat sitä myötä kun kierto lähestyy loppuaan. Välillä saan toiminnan puuskiakin, mutta ne kuuluvat enemmän alkukiertoon.
Dpo 12. Valvoin yön kolmesta eteenpäin. Mietin aamuyöllä, jos tekisin r-testin. En tehnyt. Enkä usko, että tulee tarvetta sellaiseen.
Mieli on väsynyt ja kaipaa jotain muuta ajateltavaa, huomion kohdetta tähän arkeen. Mutta en osaa irrottautua. Hetkessä eläminen on muuttunut vaikeaksi ja pelot hallitsee mieltä.
Luin Kirsi Rannon kirjan Ole se valo joka olet. Yritin samalla tuumia pitäisikö minunkin ymmärtää, että tällä on tarkoitus, ottaa tämä opetuksena, hyväksyä ja tuntea kiitollisuutta tästä. En osaa nähdä tarkoitusta, opetuksen kyllä. Toistaiseksi en voi hyväksyä enkä etenkään voi tuntea kiitollisuutta tästä. Jos 3. Ms olisi puhjennut, sitten ehkä olisin löytänyt tarkoituksen ja kiitollisuuden siitä, ettei meidän lapsen tarvinnut syntyä sellaiseen hetkeen, sellaiseen/tällaiseen maailmaan.
3.3.2014
mööh :(
Jos aamulla olin vielä oireeton, niin iltapäivän onkin sitten ollut tuttua menkkajuilintaa lähes tauotta. P*ska! Vasta dpo 10 mennossa. Ei saa enää toivoa tältä kierrolta mitään...niisk
Jo nyt tekee mieli perua se aiottu yhden kierron tauko hoidoissa...
Jo nyt tekee mieli perua se aiottu yhden kierron tauko hoidoissa...
Rauhaisat piinapäivät
Oireiden kirjo ei ole laajentunut ts. niitä ei vieläkään ole..Ehkä normaalia suurempaa unentarvetta esiintyy ja yksi ärsyttävä finni on kypsymisvaiheessa. Mieli on ollut rauhallinen.
Olen ollut väsynyt viime maanantaista alkaen ja luulen, että viimeiseen inssiin liittyvä stressi alkoi purkautumaan sen myötä, kun kriittisimmät päivät oli ohi.
Muutoin ajatukset on ollut ihan toisissa asioissa. Mm. mahdollisesssa sodassa ja siinä miten minusta tuli minä (tieni tähän asti). Olen ahminut tietoa Ukrainan tilanteesta ja aamulla tarkistin ensimmäisenä uutisotsikot ennen kuin kapusin sängystä. Eilen mietin pitäisikö tankata auton tankki täyteen ja olisiko syytä täydentää kuivamuona varastoa.
Joo. Hieman kaukaa haettua. Mutta viimeksi kun Krimillä nahisteltiin se levisi silloiseen "Suomeen" saakka. Toiseksi psykologisesti Suomi olisi Venäjälle mitä mielenkiintoisin kohde "testata rajojaan". Verrattuna esim. Baltian maihin, tässä ollaan etunenässä oltu voittamassa vapaus ja yhtenä tahrana suurvallan historiassa. Poliittisesti houkutteleva ja käytännössä helppo kohde.
Vielä en ole perehtynyt koeputkihedelmöityspaperi nivaskaan, jonka sain inssistä mukaan. Kai se toivo jollain tasolla vielä sitten elää. Mies kyllä selasi ne läpi. Toivonkin, että mies ottaisi asiat haltuunsa, ainakin selvittäisi koska meidän täytyy mennä yhdessä tapaamaan lääkäriä ja varaisi meille ajan.
Olen ollut väsynyt viime maanantaista alkaen ja luulen, että viimeiseen inssiin liittyvä stressi alkoi purkautumaan sen myötä, kun kriittisimmät päivät oli ohi.
Muutoin ajatukset on ollut ihan toisissa asioissa. Mm. mahdollisesssa sodassa ja siinä miten minusta tuli minä (tieni tähän asti). Olen ahminut tietoa Ukrainan tilanteesta ja aamulla tarkistin ensimmäisenä uutisotsikot ennen kuin kapusin sängystä. Eilen mietin pitäisikö tankata auton tankki täyteen ja olisiko syytä täydentää kuivamuona varastoa.
Joo. Hieman kaukaa haettua. Mutta viimeksi kun Krimillä nahisteltiin se levisi silloiseen "Suomeen" saakka. Toiseksi psykologisesti Suomi olisi Venäjälle mitä mielenkiintoisin kohde "testata rajojaan". Verrattuna esim. Baltian maihin, tässä ollaan etunenässä oltu voittamassa vapaus ja yhtenä tahrana suurvallan historiassa. Poliittisesti houkutteleva ja käytännössä helppo kohde.
Vielä en ole perehtynyt koeputkihedelmöityspaperi nivaskaan, jonka sain inssistä mukaan. Kai se toivo jollain tasolla vielä sitten elää. Mies kyllä selasi ne läpi. Toivonkin, että mies ottaisi asiat haltuunsa, ainakin selvittäisi koska meidän täytyy mennä yhdessä tapaamaan lääkäriä ja varaisi meille ajan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)