Tikutin sitkeästi ovista ja sain kuin sainkin aattoiltana voimakkaan viivan tikkuun! Jei. Tähän asti ne ovat aina olleet hailakoita, mutta nyt tuli ihan kontrolliviivan vahvuinen. Muita ovulaatio-oireita ei sitten ollutkaan. Tosin Joulupäivän aamuna olin erittäin paisunut, mutta myös sillä, että tuli syötyä napa ratkuen saattoi olla osuutta asiaan. Eli ovulaatio oli kp 16-17.
Ovulaation jälkeen ei ole ollut mitään erityistuntemuksia, lievää kurkkukipuilua lukuunottamatta. Enkä odotakaan tältä kierrolta muuta kuin menkkojen alkua ja sitä, että saan soitella seuraavan ajan inseminaatioon.
Olen erinäisiä asioita lupaillut usein vuoden vaihtuessa. Ainoa tähän mennessä toiminut ja edelleen toiminnassa oleva lupaukseni on vuodelta 2008. Silloin lupasin juoda joka aamu ensimmäiseksi lasin vettä (tuolloin en juonut oikeastaan muuten kuin liikkuessa). Jotain vastaavaa kannattaisi kai luvata jos haluaisi sen tosissaan pitää. Silti aion nyt kunnianhimoisesti tarttua härkää sarvista ja lupaan, että otan tämän vuoden relammin. Ei oo kiirus mihkää (heti tänä aamuna ravasin bussipysäkiltä toiselle).
Suupielet pysyi kiinni Joulun ajan, kun olin äireen padoilla, mutta uudenvuoden aattona aukesi taas. Jossain joku mättää.
Meillä ei ole puntaria, mutta miehen silmämääräiseen arvion mukaan, olen tainnut saada vähän lisää painoa. Eikä tavoitteena ole kovin paljoa kerryttääkään. Olo tuntuu jo nyt köntysmäiseltä.
