Case: D-vitamiini

Sain eilen hartaasti odottamani puhelun työterveyslääkäriltä. Odotin puhelua niin hanakasti, että syöksyin kesken palaverin vastailemaan takuuvarmoihin puhelinmyyjien puheluihin.

Minulta otettiin siis laaja verikoepaketti (jolle varmasti on jokin hieno nimi), perus kilpirauhasarvot + kilpparivasta-aine, borrelia vasta-aineet ja D-vitamiini. Aiemmin kerroinkin, että ferritiini ja D olivat alarajalla. Ferritiini hieman alle alarajan.

En muuta ohjetta saanut, kuin syödä D:tä ympäri vuoden 10 iu annoksella ja ottaa pienellä annostuksella rautalisää tai syödä enemmän rautapitoista ruokaa. En toisaalta muuta odottanutkaan. Olisi ollut yllätys, jos lääkäri olisi sanonut, että kun anemiaa on ollut aiemminkin, niin selvitetäänpä tarkemmin.

D-vitamiinista olin yllättynyt, sillä talviaikana käytin aluksi Lysin kalanmaksaöljyä, kun se loppui siirryin Möllerin kalaöljykapseleihin. Lisäksi olen rinnalla syönyt, en ehkä ihan joka päivä, mutta 70 %:sesti monivitaminivalmistetta, jossa D:tä 10 iu.

Loppukeväästä kynsiin ilmaantui valkoisia rantuja, joiden kuvittelin olevan merkki kalkin puutteesta. Arvelin, että D:stä voisi olla vajausta ja se näkyisi kalkin huonona imeytymisenä. Siispä loppuukeväällä söin vielä tätä Minisunin Super Defenceä. Valkoiset rannut hävisivät tämän myötä, mutta saattoi johtua myös siitä, että keli muuttui kesäiseksi ja luonnollista D:tä tuli tarjolle. Lopetin lisä D:n ottamisen huhti-toukokuun vaihteessa, kun kelit aurinkoistuivat eli noin reilu kuukausi ennen verikoetta.

Lyhyesti keskustelimme lääkärin kanssa ruokavaliostani. Syön punaista lihaa, en suuren suuria määriä, mutta pari kertaa viikossa. Satunnaisesti syön maksaa  (jauhemaksapihvit on herkkua) ja melkein aina Tampereen ohi ajaessamme tavaksemme on tullut ostaa tiskiltä lämmintä mustaamakkaraa hiukopalaksi. Kalaa syön aina, kun siihen on mahdollisuus. Lohta, vähintään kerran kahdessa viikossa ja sisävesien kaloja aina kun tilaisuus koittaa.

Puhelun jälkeen yritin optimistisesti päätellä, että säännöllinen happosalpaajien käyttö on yksi joka heikentää ravintoaineiden imeytymistä. Toinen itse keksimäni selitys oli se, että vetelin viime vuonna antibioottia yhteensä 7 viikkoa (pitkittynyt sairaus + borrelioosi). Jos suolistolla menee yhdestä kuurista toipumiseen n. 2 vuotta, niin entäs tuosta määrästä. Eli olisiko suoliston huono kunto ja lisäksi imeytymistä haittaavan happosalpaajan käyttö pääsyyllisiä?  Vai ehkä minulla on vuotava suoli?

Selasin tutkimuksia D-vitamiinin puutteen yhteydestä lapsettomuuteen. Tieteellistä materiaalia on aika paljon, enkä ehtinyt upota siihen riittävästi ja varsinkaan kiistanalaista tietoa, en osannut jäsennellä, joten en saanut tähän sanojen tueksi nyt mitään näyttöjä.