Odotusaika, odottajat...Sitähän tämä kirjaimellisesti. Tänään pyörähti 10 viikkoa eli neljännes "odotusta" on täynnä. Toivottavasti pääsen myös "raskauteen" yhtä konkreettisesti. Tästä on ihan hirveän pitkä vielä, toisaalta toiset tällaiset 10 viikkoa ja ollaan jo hyvässä puolivälissä. Ja muutama viikko, niin 1/3 on täynnä. Pitäisi muistaa elää jokainen päivä, onhan näitä odotettu ja on näistä haaveiltu. Edelleen "raskaana" kuulostaa vieraalta. Mitä? Minäkö?
Jonkinlainen luottamuksen henki on ottanut minusta vallan, enkä enää päivittäin kauhistele oireita tai oireettomuutta. Saatan väittää kyllä miehelle, etten usko kyytiläisen enää olevan hengissä kun on ollut niin hiljaista ja mahan turvotuskin alkoi hellittää, mutten itsekään täysin usko omiin väittämiini. Kovat alavatsakivut olivat viime viikon teema ja ne loppuivat lauantaihin. Jotain ihan pieniä tuntemuksia on tullut ja mennyt.
Vatsa toimii paljon paremmin, mistä iloitsen melko lailla. Kuivatut luumut on pidemmän päälle aika ällöttäviä. Edelleen turvottaa aina lounaasta eteenpäin ja iltaisin syömisen kanssa saa olla tarkka, koska ruoka ei tunnu yöllä liikkuvan mahalaukusta eteenpäin lainkaan. Välillä nimenomaan yöllä herää tukalaan ja kiristävää oloon. Maha on ihan konkreettisesti välillä kipeä.
Ensimmäinen neuvolakäynti oli lähinnä hämmentävä ja jokseenkin sisällöllisesti aika turha. Aika oli reilusti myöhässä vaikka olin päivän ensimmäinen. Terveydenhoitaja pomppi aiheesta toiseen, saattoi yhtäkkiä saada jonkin asian päähänsä, nappasi jonkun lapun ilmoitustaulultaan ja laittoi sen minun pinoon. Saattoi unohtaa sitten mistä oli sitä ennen ollut puhumassa. Monia asioita tuntui putkahtelevan hänen mieleensä siitä, että minä kerroin jotain olostani tai työstä tms. Lopulta, kun oli jo ulko-ovella hän juoksi perään. Oli unohtanut kertoa, että jatkossa täytyy sitten aina käydä tekemässä pissatesti ennen th:ta tai lääkäriä. Tänään minulta kysyttiin labrassa, enkö saanut jotain seulontasuostumuslomaketta (?) neuvolasta mukaani. Ei tuossa nyt mitään vakavaa tapahtunut, mutta hieman epäluottamusta herättävä kokemus. Seuraava aika on "omalle terveydenhoitajalle".
No olipa erikoinen neuvolatäti. Luulisi että esikoisen odottajan ensikäynti olisi peruskauraa. Meilläkin oli tuuraaja ensikäynnillä esikoista odottaessa, mutta hän oli oikein pätevä ja rauhallinen tyyppi. Itselle käynti tuntui lähinnä vitsiltä, että mitähän minä muka neuvolassa teen. :D
VastaaPoistaToivottavasti oikean "tädin" kanssa natsaa. Jälkikäteen tuli mieleen ihan aiheellisia kysymyksiä mm. jos jotain tapahtuu, tulee jotain odottamatonta kenelle/mihin soitan? Saako neuvolaan soittaa, jos on jotain vähemmän kamalaa, mutta mieltä painavaa?
PoistaMoikka. Ensin täytyy onnitella raskaudesta! :) Täällä pyörähti tänään myös kymmenes viikko käyntiin ja olo ei ole ollut yhtä seesteinen kuin sinulla. Olen kärsinyt kamalasta pahoinvoinnista ja oksenteluista, joten nauti "oireettomuudestasi". Masussa on varmasti kaikki hyvin, kyllä vaisto on yleensä oikeassa :) meillä neuvola oli myös ihan turha, sijainen sekoili samalla tavalla ku on sinullakin! Tsemppiä odotukseen :)
VastaaPoistaKiitos samoin! Jos nyt saisi jotain oireita nauttisin niistä kyllä ihan varmasti :)
Poista