Pakko päästä raskaaksi!!!

Tyhmä! Tyhmä! Tyhmä minä! Tuo raskausuutisten kuuleminen laukaisi pakonomaisen tarpeen olla raskaana. Ja mistäpä muualta itseni taas löysinkään kuin googlettelemasta "piinailijoiden oireita ennen plussaa".

Kovalla halulla saan aikaiseksi tunteen, että rinnat ovat jotenkin arat. Tökin niitä sivusuunnasta vähän väliä ja kuvittelen, että ne aristaa. Joo, ihan selvästi! Ja hetken päästä en ole ollenkaan varma tunnenko sittenkään mitään. Samanlaisen tunteen saa varmaan aina, kun riittävällä voimalla ja terävästi tökkii.

Kun tarpeeksi haluaa, alkaa kuvitella kaikenlaista. Eilen (dpo 9 tai 10) lenkillä kuulostelin alavatsalla hieman menkkajuilintaa hentoisempaa tuntemusta. Kuulostelin tai kuvittelin.

Rasittava, pakottava, vimmainen tarve olla raskaana just nyt. Tässä kierrossa!  En osaa olla ajattelematta laskettua aikaa, sitä koska jään äitiyslomalle, koska voin tehdä raskaustestin ja miten saan ilmoittaa, että minut joutaa poistaa ivf jonosta. Koska täytyy verikokeella varmistaa raskaus ja koska pääsen ultraan tarkistamaan, että kohdussa on jotain elämää. Mietin miten kertoa miehelle ym. Kyllä te nämä tiedätte.

Ensi viikonloppuna on ystävän häät ja mietin, jokohan hääaamuna tiedän olevani raskaana. Ja uskaltaisinko olla? Vai uskoisinko sittenkin tuulimunaan. Olokin on jotenkin niin hyvinvoinva. Vahva.

Miksi olisin nyt raskaana, kun en koskaan ole ollut mitään sinne päinkään? Miksi täytyy tehdä itselleen tällä tavalla kiusaa? Niin hyvin tiedän realiteetit, niin monta kertaa olen nämä läpi käynyt..Lopputuloksenkin tiedän, MUTTA SILTI!

Samoilla laduilla edelleen

Siitä jatketaan mihin perjantaina jäätiin. Menkkamaiset tuntemukset ovat jatkuneet ja viime yönä tunsin ensimmäisen kerran koskaan  "kohdun kuumotus -tunteen" tjsp. En saanut unta silmään ja valvoin aamukuuteen asti. Jossain siinä aamuyön tunneilla tuo tuntemus tuli. Ikään kuin olin tuntevina kohdun rajojen hehkuvan. Vai olisiko se kuitenkin ollut jossain puolivalveunimaailmassa häröilyä?

Tänään tunsin juostessa oikein kunnon nipistyksiä alavatsalla tai ehkä vieläkin alempana. Oli ihan käveltävä ja kuulosteltava. Säikähdin, että olin kiskonut ylämäkeä liian tarmokkaasti ja sillä pilannut jotain. Ei kai se niin helposti voi olla pilattavissa? Kun pääsin kotiin, huomasin vuotaneeni hivenen verta. Paperiinkin jäi vielä aavistus, mutta sitten se oli siinä.

Niin, ja vielä jos saanen itseäni huijata: kun kävimme miehen kanssa lauantai-iltana ihmettelemässä Luxia, iski hillitön kaakaohimo. Haaveilin oikeinoikein rasvaiseen maitoon tehdystä imelästä kaakaosta. Voi tietysti olla, että kurja vesikeli ja katselu erilaisten ruokapaikkojen ja pubien ikkunoista laukaisi himon.

Mies sen sijaan ei himota yhtään. Välillä on ihan ällöttänyt ja olen käyttäytynyt kahdenkesken kuin pahainen teini, joka ei saa sanotuksi ettei halua olla toisen kanssa. Minä tietenkin haluan olla, enkä ymmärrä mistä nämä ristiriitaiset ajatukset tulee. En tykkää.