Neuvolakäynnit

Olin aika pihalla kaikesta odotusaikaan ja raskauteen liittyvästä silloin, kun sain vahvistuksen raskaudesta. Olin mennyt laput silmillä päivästä toiseen lapsettomuus mielessäni, eikä minulle ollut tullut mieleenkään tutkia mitään raskausoireita kummempia asioita. Eikä sillä etteikö niitä ehtisi nytkin. Siis jos ehtisi. Meillä mies on se joka on paneutunut asiaan lukemalla oikeita teoksia, itse olen lähinnä tarpeen vaatiessa kääntynyt googlen puoleen tai kysynyt neuvoa lapsellisilta ystäviltä. Mies sai työkaveriltaan Suomalaisen vauvakirjan. Tuon lisäksi, mies on lukenut Vaippailmiön ja Jari Sinkkosen Isäksi ensi kertaa. Lisäksi mies osti kirjaston poistomyynnistä jonkun Ensimmäistä kertaa vanhemmaksi kirjan ja Ruokaa vauvalle -kirjan, jossa on reseptejä ja ohjeistusta. Ruokakirjan selasin heti, toivottavasti ehdin jossain välissä muutakin.

Kiertoteitä aiheeseen: koska en ollut vaivautunut ottamaan asioista selvää ja jäin odottelemaan hoitoihin kuuluvaa varhaisultraa, en tajunnut varata neuvolaa kovin aikaisin. Tähän mennessä olen käynyt neuvolassa neljä kertaa. Joka kerta olen tavannut eri terkan. 1. neuvola oli rv10, 2. neuvola rv14, neuvolalääkäri rv 16, 3. neuvola rv23 ja 4. eli viimeisin, neuvola rv 27. Lisäksi kävin sokerirasituksessa rv26.

Ensimmäinen neuvolakäynti ja lääkärikäynti olivat pettymyksiä. 1. Neuvolakäynniltä olin odottanut jotain selkeää protokollaa (tästä kirjoittelinkin) ja sitä, että jos sattuu olemaan ihan pihalla kaikesta se myös otettaisiin huomioon. Sain aika paljon tietoa, mistä pitää ottaa tietoa. Luulin myös, että lääkärikäynnillä olisi tutkittu vähän tarkemmin. Enemminkin lääkäri tuntui kysyvän, onko minulla mielestäni kaikki ok.

Myöhäisemmät neuvolakäynnit olen oppinut ottamaan ilman suuria odotuksia ja odotan niitä aina innolla. Viimeksi kyselin mistä alkaen neuvolakäyntejä alkaisi olla useammin. Olin käsityksessä, että loppuraskaudessa niitä olisi parin viikon välein. Sain kuitenkin vastaukseksi "tarpeen mukaan ja tapauskohtaisesti".

Sydänäänten löytäminen on ollut joka kerta haasteellista. Välillä vauvan asennon vuoksi ja välillä vauhdikkaan liikkumisen vuoksi. Viimeisellä neuvolakäynnillä terkka väitti, että istukka on jotenkin edessä kun ei saa ääniä kuulumaan (istukka oli rakenneultrassa takaseinässä). Sanoin, ettei pitäisi kyllä olla ja noin 10 minuutin jahdin päätteeksi laukkaäänet löytyivät.

En tahdo muistaa vessakäyntiä ennen omaa aikaani. En, vaikka joka kerta menen neuvolaan liian aikaisin. Usein aika on aamun ensimmäinen ja olen mummojen kanssa terveysaseman oven takana odottamassa. Vaa'alla käynti tuntuu aina yhtä jännältä, vaikka painon nousu on kohtuullista, eikä minulla tosiaan ole oikein muu kasvanut kuin mahanympärys.

Sf-mitta on mitattu tähän mennessä kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla olin tasan tarkkaan keskikäyrällä. Reilu neljä viikkoa myöhemmin oli mitta tipahtanut alakäyrälle. Kuvana muutos näyttää hurjalta pudotukselta. Sain ohjeeksi huolehtia tasaisesta energiansaannista nyt kun vauvan pitäisi kasvaa kovaa vauhtia. Nyt kun maha tuntuu olevan koko ajan täynnä, eikä nälän tunnetta juuri tule, helposti ihan huomaamatta saattaa vierähtää pitkä aika syömisten välissä.

Hb on mitattu kahteen kertaan, eikä lisäraudalle ole ollut toistaiseksi tarvetta.

Alkuraskaus...

Joitain uusia havaintoja viikonlopun ajalta.

1. Alkuraskauden väsymys on lamauttavaa. Siihen ei auta, että jää makoilemaan sohvalle. Kokeilin sitä lauantaina. Oli karmea olo ja väsymys vain yltyi. Sunnuntaina palasin liikunnan pariin ja se vaikuttaa toimivan paremmin. Normaalia enemmän vaatii kyllä itsekuria lähteä silmät puolitangossa liikkeelle.

Liikkumisen haittavaikutus on taas se, että piristyy ihan tarpeettomasti ja yöunet jää liian lyhyiksi. Ja siitä seuraa taas huoli, miten kädellinen katkarapu selviytyy, kun energiat on imetty tyhjiin liikunnan ja valvomisen yhdistelmällä.

2. Pahoinvointi on aaltomaista ja minulla se on jotenkin päin vastaista kuin ilmeisesti normaalisti. Kun aamulla herään, olo on hyvä. Kunnes syön jotain. Välittömästi aamupalan jälkeen olo on huono. Kylläisenä olo on kaikkein pahin. On se nälkäisenäkin vähän ällöttävä, muttei niin kamala kuin ruokailun jälkeen.

3. Alavatsa kipuilee nyt selvästi enemmän kuin viime viikolla.

4. Neuvolaan olla yhteydessä ajoissa. Minä en sitä tehnyt ja kun viimein sain aikaiseksi soittaa, oli jäljellä vain yksi aika, joka oli otettava. Eikä ollut ihan paras mahdollinen aika. Nyt täytyy vaivihkaa yrittää säätää kokouskutsua...

5. Luulen näkeväni raskaana olevia joka puolella. Olen kuvitellut erinäisten henkilöiden olevan raskaana, henkilöiden toiminta viittaa kuitenkin ihan muuhun.

6. Tekee mieli rasvaista ja suolaista ruokaa. Ennen ei ollut ongelma syödä terveellisesti. Ei se nytkään mikään iso ongelma ole, mutta terveellisen ruuan lisäksi tekee mieli vedellä kaikkea epäterveellistä kaksin käsin. Ennen ei esimerkiksi ollut ongelma kieltäytyä sipsitarjoilusta, nyt juutuin lasten kemuissa sipsikulhon ääreen. Sipseissä on akryyliamidia, mutta eipä tuo tieto halua hillitse. Kaupassa himiöin eineslihapullia, lihapiirakkaa, nakkeja. Mies onneksi on kovan luokan terveysintoilija eli toistaikseksi on joku joka hillitsee, kun itse en siihen pysty. Valitettava haittapuoli on se, että söpö raskausmahan sijaan taitaa minulla kohta näkyä läskimaha.

7. Kahvi on välttämättömyys hyödyke. Olen yrittänyt vähentää määrää. Huonolla tuloksella.

8. Luumuista on apua ummetukseen. Ei siitä sen enempää. Tuo roskaruokahimo, ei sovi kovin hyvin yhteen tämän ongelman kanssa.