Nt-ultrakuulumiset

Huijjee! Olin tänään nt-ultrassa ja kylläpä nyt hymyilyttää. Stressi heräsi selvästi viime viikon lopussa ja viime öinä olen heräillyt pyöriskelemään asian kanssa. Valveilla ollessa olo on ollut rauhallinen ja luottavainen, mutta ilmeisesti alitajunta on muunkinlaisia ajatuksia työstänyt. Ensi yönä pitäisi voida nukkua rauhallisin mielin.

Ensimmäisen kerran nyt ultrattiin mahan päältä. Aika hassulta se tuntuu, että tuosta läpi voi jo nähdä mitä kohdussa tapahtuu. Siellä se oli ja hengissä! Tällä kertaa en itkenyt liikutuksesta, vain hihittelin. Kätilö sanoikin, että toiset itkee ja toiset nauraa kun jännitys purkautuu. Ehkä siinä oli paljon helpostustakin mukana, mutta rehellisti....Kyllä se oli koomisen näköistä, kun 7 senttinen mötikkä nukkui pää alaspäin ja alkoi sitten potkia kipakasti  kun tuli herätetyksi.

Niskaturvotus oli 1 mm. Verikokeen tuloksia en vielä tiedä ja pidän peukkuja, etten tiedäkään ennen kuin kirje viikon kuluttua tulee. Jos jotain hälyttävää olisi saisin puhelun ehkä tänään tai huomenna. Koko oli ultran mukaan 12+6 ja kun nyt on 12+5, niin voi sanoa, että vastasi kokoaan.

Uskaltaisikohan sitä jo nauttia näistä ainutlaatuisista päivistä? Nt-ultra on takana. Samoin ensimmäinen kolmannes. Ainakin uskallan hakea postiin tulleen paketin, jossa on ekat mammavaatteet.