Löhöä tiedossa!

Nyt on paketissa kesäkausi. Ainakin viimeistä silausta vaille. Kipitin eilisen Vantaan puolikkaan ihan kohtuu hyvissä tunnelmissa.

Puolikkaan juoksijat kiersivät reitin kahteen kertaa, maran juoksijat neljään (4!) kertaan. Kaksi kertaa kiertäminen oli ihan ok, ei ehtinyt puuduttaa eikä joka mutka ollut toisellakaan kierroksella tuttu. Ensimmäinen kierros meni kaverin kanssa jutellessa ja oli hujauksessa ohi.

Tuosta voi päätellä ettei vauhti ollut hirmuinen, kohtuu tasainen kuitenkin. Vauhdinjako onnistui loistavasti, sillä kipusin omassa sarjassani toisella kierroksella yli 50 sijaa ylöspäin.

Kakkosella ei enää juteltu vaan pistettiin tossua toisen eteen. Alussa karanneiden 2 tunnin jänisten selät tulivat vastaan muutama kilometri ennen maalia eli ehdin liukahtamaan maalilinjan yli alle kahteen tuntiin. Se on kohtuu hyvä, sillä olen juossut noin kerran viikossa varsinaisen juoksulenkin ja kerran viikossa suunnistanut. Muutama viikko ennen tätä, kävin varsinaisilla juoksulenkeillä  2 kertaa viikossa, mutta pisin pohjalenkki oli 15 km, koko kesän aikana. Tiedossa siis oli ettei näillä tunti- ja kilometrimäärillä tavoitella 4:lla alkavia lukuja.

Maha oli heikoin lenkki. Suolistossa nipisteli ja pelkäsin, että joudun poikkeamaan puskassa. En ollut mielestäni syönyt mitään vaikeasti sulavaa tms. poikkeavaa. Toisen kierroksen ajan myös oksetti ja teki mieli kiskoa sykevyö alas. Vuodon suhteen selvisin ongelmitta=ilman huussipysähdystä.




Keli suosi juoksijoita. Lämmön lisäksi nautimme väriloistosta. Luonnollisesti haluan pysyä itse poissa kuvista.

Nyt ei ole tiedossa pitkään aikaan mitään kuormittavaa. Mahtavaa löhöä! Happosalpaajakuuri jatkuu vielä tämän viikon ja sitten selviää poistuiko ongelma. Muutoin olo on viime päivät ollut huomattavasti parempi kuin viime viikolla. Sain tehtyä päätöksiä töidenkin suhteen. Joten ei ole tulossa sillekään rintamalla muutoksia tai muutosstressikuormaa. Eli summa summa rum: nyt pitäisi olosuhteet paremmalle voinnille olla oikein otolliset ja toivottavasti sen myötä myös raskautumiselle?

Rähmänkäkkärä

Tänäaamuna alkoivat. Ja itku pääsi jo illalla. Pääsi, vaikka olin niiiin tietoinen, että alkavat. Nukkumaan mennessä  se tuli ja kieriskelin itsesäälissä samojen kysymysten kanssa kuin useina kuukausina ennenkin: mitä jos lasta ei oikeasti tule, miten voi olla niin vaikeaa, mikä vika mussa on, eikö ole kohtuutonta...jne. (Ei muuten ole hyvä sängyssä käydä läpi tätä kuviota. Nukahtaminen vaikeutuu ja seuraavana aamuna on höntti olo)

Käytiin sekin keskustelu, että täytyykö ottaa lainaa, että on varaa jatkaa hoitoja? No, ei varmana oteta. Se on suu säkkiä myöre. Tosin se on jo nyt. En tiedä miksi. Taloudellisesti vuosi on ollut ankea, koko ajan tase nollilla tai hiukka miinuksella. Aina kuvittelee, että seuraava kuukausi on yllätyksetön, mutta ei. Ei ne ole. Ja pääasiassa kaikki menot ovat ns. "pakollisia" menoja. Ei vaatteita, ylellisyyttä, lomia (paitsi ensi kuussa Roomaan), ulkonasyöntiä tms. Parhaimmillaan luxus on parempaa leipää ja mökki viikonloppua. Pitäisi pienentää lainanlyhynnystä, muttei anna luoto periksi. Sitäkin mietin, että stressaanko taloudesta tietämättäni enemmän kuin kuvittelen. Kyllä se melkein päivittäin ajatuksissa on. Voiko se olla este?

Nyt taas uskon, luotan, toivon ja etenkin kuvittelen, että kun tämän vuoden jatkuneet ongelmat on selätetty ja oma vointi paranee. Asiat kääntyy paremmin päin...Lainasin Paula Heinosen kirjan.

Aikataulullisesti vuotopäivät etenee juuri pahimman skenaarion mukaan. Katselin jo reitin huussitarjontaa.

Viikonloppu närästyksen kanssa ja juttua happosalpaajista

Siinäpä viikonloppu parilla sanalla. Lauantaiaamusta oli kurkku kipeä. Sillä tavalla kuin kurkut tapavat olla kipeitä silloin kun happo on niitä yöllä ärsyttänyt.

Suunnitelmalistalla oli sali (jonka siirsin jo perjantailta viikonloppuun), sieniretki ja pitkis. Salilla jäi käymättä.

Lauantaina kierreskeltiin Sipoonkorvessa, kun ensin oltiin käyty toteamassa, että suppikset saavat vielä odottaa vettä ja kasvaa. Kansallispuistokierroksen päälle suunnattiin penkomaan Partioaitta Outlettiin (kun oltiin "niin sopivasti siinä lähellä"). Löysin ulkoiluhousut. Tulevat kyllä tarpeeseen, sillä kalsongit + kuorihousut on aika kuuma yhdistelmä ja kuitenkaan ihan kesäisillä ei enää pärjää. Siellä penkoessa aika vierähti ja reissun päälle kello oli jo kolme.

Uuniin tungettu lohi ja sitä seurannut omenapiirakka vesittivät salikäyntisuunnitelman lopullisesti. Puoli viisi syötiin, mutta vielä puoli 7 oli vielä sellainen olo, ettei ainakaan tuntiin ole asiaa minnekään. Tämä siis siitä huolimatta, että kalan kyytipoikana oli uunijuureksia ja piirastakin meni hyvin kohtuudella. Happosalpaajat hidastavat ikävästi ruuansulatusta a. mahassa ja b. koko järjestelmässä.

Närästys, muut mahan pistelyt ja kurkkukipu olivat läsnä tiiviisti viikonlopun vietossa. Sunnuntaina tein pitkähkön rauhallisen lenkin ensi viikon puolikasta silmällä pitäen. Juostessa olo oli aika hyvä, vaikka lähtiessä kurkku oli ärtynyt. Jaksaminen vaan lopahti kympin kohdalla.

Gastriittiin viittaavat oireet alkoivat jo elokuussa ja siitä alkaen olen syönyt pieniä kausia happosalpaajia. Elokuussa sain, jo näitä ensimmäisiä oireita kärsiessä, syötäväksi 3 viikon antibioottikuurin. Se löi viimeisen naulan gastriittiarkkuun.

Söin salpaajia alkuun joka toinen päivä, niiden sivuvaikutusten vuoksi. Koska sillä ei tuntunut olevan terveyttä edistävää vaikutusta siirryin 1,5 viikkoa sitten joka-aamuiseen salpaajan syöntiin. Viikonloppuna hain reseptillä uuden kuurin ja nyt eri merkkiä, mutta samaa merkkiä, jolla toukokuussa selätin ongelman. Jo parin päivän jälkeen tuntuu, että sen sivuvaikutukset ovat vähäisemmät. Vaikka toki vaikutukset elimistöön yhtälailla haitalliset.

Olen syönyt tänä vuonna 7,5 viikkoa antibioottia, 1000 mg/pvä. Ensimmäisen kuurin alkaessa mulla oli jo valmiiksi lievä gastriitti mahassa (gastroskopiassa todettu). Itse itseään ikävästi ruokkiva kehä. Kun yhden kuurin saa syötyä, alkaa seuraava. Vitamiinien imeytyminen heikkenee ja kuvittelin jo kärsiväni B12-vitamiinin puuteesta, sillä raajoja pisteli ja puuduttin.

Tänään tunsin töihin tassutellessa menkkavihlaisuja. Toki viime päivien salpaajasäätöjen ja närästyksen valossa, odotukset eivät enää olleet korkealla. Elimistö ei ole ottavaisella tuulella, kun se voi huonosti. Vaikka väitin, että oli aktiivinen ja hyvä kuukausi kaikin tavoin?

Tarkkasilmäinen huomaa tästä jo epäkohtia. Voin huonosti, silti haaveilen äitiydestä, mutten malta luopua esimerkiksi puolikkaan juoksemisesta ja antaa itselle aikaa parantua. No, marraskuu on rauhan kuu.

En olisi pari vuotta sitten uskonut haaveilevani siitä, että olisin joskus normaalissa olotilassa ja kohtuullisen hyvinvoiva. Nyt siitä on tullut tavoite nro. 1.