Ei mitään kerrottavaa

Ei sitten minkäänlaisia ajatuksia tai tuntemuksia! En ole käryillä kiertopäivästä, enkä oikein mistään muustakaan. No, mikään tärkeä ajankohta nyt ainakaan ole menossa sen verran kuitenkin. Alkuviikosta oli jo monta kertaa soittamassa vl:n, että nyt jatketaan siitä mihin kevättalvella jäätiin. Aina olen saanut itseni ajoissa kiinni. Vuoden loppuun vielä tällä tavalla. Se on päätetty.

Kummeksun, miksi joissain kierroissa on selvästi enemmän oiretta kuin toisessa. Viime kiertohan oli sellainen mitään sanomaton. En ollut oviksen aikaan kipeä, mitään rintojen arkuutta ei ollut. Ja jos oikein muistan, puuttuu myös perinteisesti kierron keskivaiheilla tapahtuva riitely. Se, joka alkaa ihan tyhmästä kiukuttelusta, asia kun asia kelpaa aiheeksi, ja päätyy dramaattisten käänteiden kautta itkun tuherrukseen. Yleensä silloin kun pitäisi mennä nukkumaan. Niitä ei ollut. Se ei varmaan ole hyvä asia. Ehken ovuloinut ollenkaan? Vaikka olin tuntevinani kipuilun? Tikuttamallakaan en saanut viivaa. Ei kun nyt en muista enää yhtikäs mitään, joten riittää tältä erää.

Rähmänkäkkärä

Tänäaamuna alkoivat. Ja itku pääsi jo illalla. Pääsi, vaikka olin niiiin tietoinen, että alkavat. Nukkumaan mennessä  se tuli ja kieriskelin itsesäälissä samojen kysymysten kanssa kuin useina kuukausina ennenkin: mitä jos lasta ei oikeasti tule, miten voi olla niin vaikeaa, mikä vika mussa on, eikö ole kohtuutonta...jne. (Ei muuten ole hyvä sängyssä käydä läpi tätä kuviota. Nukahtaminen vaikeutuu ja seuraavana aamuna on höntti olo)

Käytiin sekin keskustelu, että täytyykö ottaa lainaa, että on varaa jatkaa hoitoja? No, ei varmana oteta. Se on suu säkkiä myöre. Tosin se on jo nyt. En tiedä miksi. Taloudellisesti vuosi on ollut ankea, koko ajan tase nollilla tai hiukka miinuksella. Aina kuvittelee, että seuraava kuukausi on yllätyksetön, mutta ei. Ei ne ole. Ja pääasiassa kaikki menot ovat ns. "pakollisia" menoja. Ei vaatteita, ylellisyyttä, lomia (paitsi ensi kuussa Roomaan), ulkonasyöntiä tms. Parhaimmillaan luxus on parempaa leipää ja mökki viikonloppua. Pitäisi pienentää lainanlyhynnystä, muttei anna luoto periksi. Sitäkin mietin, että stressaanko taloudesta tietämättäni enemmän kuin kuvittelen. Kyllä se melkein päivittäin ajatuksissa on. Voiko se olla este?

Nyt taas uskon, luotan, toivon ja etenkin kuvittelen, että kun tämän vuoden jatkuneet ongelmat on selätetty ja oma vointi paranee. Asiat kääntyy paremmin päin...Lainasin Paula Heinosen kirjan.

Aikataulullisesti vuotopäivät etenee juuri pahimman skenaarion mukaan. Katselin jo reitin huussitarjontaa.