Ei tunnu miltään

Keskenmenon pelko on läsnä päivittäin. Erityisesti se iskee päälle iltaisin sängyssä, kun keskittyy miettimään oliko kuluneen päivän aikana mitään oireita...Ei ollut. Ei tuntunut alavatsassa miltään. Ei etonut. Ei oikein ole enää väsykään. Tällä viikolla kohdun olisi pitänyt kasvaa ja olisin voinut tuntea sen pistävänä kipuna. No, en ole tuntenut mitään.

Turvotus ja tukalo olo vatsan huonosta toiminnasta johtuen ovat oikeastaan ainoat oireet joita viime viikon aikana on ollut. Ja ällöttävät, isot finnit leuassa. Nyt nekin sitten katosivat. Olo on taas mitä normaalein. Nyyh.

Olen viime viikoina tehnyt huomion, että kukaan ei kysy mitä kuuluu. Olin päättänyt, että jos joku läheinen kysyisi mitä kuuluu, niin kertoisin. Jos ihmisiltä itseltään kysyy mitä kuuluu, niin siihenhän ei vastakysymystä tehdä. Tämä onkin johtanut siihen ajatukseen (jos luoja suo ja raskaus jatkuu) etten kerro kenellekään.

Tai en ala erikseen informoimaan ihmisiä. Sellaiset ihmiset joiden kanssa on tekemisissä saavat ajan myötä tietää. Sitten joskus kun/ uskaltaa kertoa. Ne jotka eivät pidä yhteyttä kuulevat sitten kun kuulevat. Mutta en ala kirjoittamalla asiasta kertomaan. Joko naamatusten tavatessa tai sitten puhelimessa, muttei mitään helvetin tekstiviestejä (lällällää, marraskuussa saamme uuden reissukaverin tms.), fb-viestejä, kuvat kertokoot puolestaan -juttuja. Kuvan laittaminen faceen tuntuu olevan erittäin yleinen tapa kertoa asiasta "suurelle yleisölle". Minusta on kai kuoritunut kriittinen ja kärttyinen akka, kun en keksi mitää syytä miksi suuren yleisön pitäisi tietää. Lisäksi olen itse pahoittanut mieleni niin monesti tässä vuosien varrella päätymällä faceen väärällä hetkellä tuijottamaan jonkun onnellisen ihmisen raskausmahaa.

Siskon perheelle ja veljille perheineen kerron kunhan kuukausi vielä vierähtää ja heitä näen. Kummejani menen tapaamaan joskus kesän aikana. Kavereille sitä mukaan, kun tapaan. TAI jos joku sattuu kysymään mitä kuuluu. Äitini varmasti hoitaa vähemmän yhteyttä pitävät sukulaiset. Ja mies saa hoitaa oman tonttinsa ja kertoa veljilleen sitten kun siltä tuntuu. Tällä hetkellä tuntuu, että aikaa marraskuuhun on niin paljon, ettei asialla ole kiirettä. Johan sen ehtii jo unohtaakin moneen otteeseen.

Jos joku osaa kertoa, miksi kannattaisi kertoa sellaisille ihmisille joiden kanssa ei oikeasti ole tekemisissä, niin kertokaahan.

8+6

Paisuksissa

Eilen mietin, että eipä ole tässä kierrossa oikein ollut mitään oireita. Pientä vihlontaa sillon tällöin, that's it. Ai ei ole ollut? Olen kohta viikon ollut paisunut kuin pullataikina ja näytän siltä kuin olisin kolmannella kuulla.

Aamuisin olo on vielä kohtalainen ja saan housut kepoisesti jalkaan, töissä joudun löysäämään vyötä yhdellä reiällä ja nukkumaan mennessä olen paisunut painajaismaiseksi. Tuntuu ällötävältä mennä makaamaan ja olo on tukala kuin mikä. Jos tökkäisi neulalla lentelisin varmaan iloisesti ilmapallon lailla päristen pitkin poikin.

Harmittaa kun en viime inssikierrossa laittanut tuntemuksiani ylös. En kyllä muista, että näin tukalaa olisi ollut. Muistaisin kyllä. Luulen, että Lugesteron on selitys paisunnalla, sen verran lupaavia tuloksia antoi Google hakusanoilla Lugesteron ja turvotus.

En saanut ohjetta kauanko niitä pitäisi käyttää, mutta viimeksi käytin 10 päivää. Joten viimeinen tänään ja huomenna toivottavasti hiljalleen paluu normaalikokoiseksi.