Aika on mennyt hujauksessa, enkä ole juuri lapsettomuutta miettinyt. En ole ehtinyt edes kohtalotovereiden kuulumisia lueskella. Liekkö siinä syy, että olen ollut poikkeuksellisen hyvinvoiva ja hyväntuulinen. Edes Jukolassa ei harmitus hiipinyt mieleen, vaikka näin entisiä viestikavereita lastensa kanssa. Ei lainkaan sellaisia epätoivon ajatuksia, mitä pitkin kevättä olen hautonut.
Koen itseni hieman loikkariksi sen takia, että olen näin normaali. Ei juuri nyt sureta tai harmita. Surujen aika on sitten toisella kertaa. Nekin päivät tulee, joten nyt mennään näillä ja nautitaan.
Olen loikannut myös konkreettisemmin. Tänään sain puhelun julkiselta, että meidän lähete on kirjattu eilen ja olemme nyt julkisella IVF jonossa. Täytyy vielä toimittaa molempien sairaskertomukset, labrat ja solukartat sekä minun hoitokartat. Täytyy myöntää, etten tiennyt meistä mitään solukarttoja olevan. Lisäksi täytyy mittauttaa AMH (sitä ei ole minulta otettu). Aika tulee olemaan joskus vuoden lopussa.
Syynä loikkaan oli raha. Voi olla, että harkitsemme vielä toista IVF:ää yksityisellä, mutta aika näyttää miten syksy menee JA etenkin sen, onko meillä siihen taloudellisesti mahdollisuutta.
Tiistaina tikutin ovista ja sain hennon rannun kontrolliviivan kaveriksi. Eilen viiva vahvistui oikein mallikkaaksi kontrolliviivan vahvuikseksi. Tilaisuus on hyväksi käytetty ja viimeistelty aamulla. En osaisi heittää "mahdollisuutta" hukkaankaan. Toisaalta toiveet eivät ole korkealla, tai itse asiassa en ole päässyt vielä ajatustasolla sinne saakka.
11.6.2014
Case: D-vitamiini
Sain eilen hartaasti odottamani puhelun työterveyslääkäriltä. Odotin puhelua niin hanakasti, että syöksyin kesken palaverin vastailemaan takuuvarmoihin puhelinmyyjien puheluihin.
Minulta otettiin siis laaja verikoepaketti (jolle varmasti on jokin hieno nimi), perus kilpirauhasarvot + kilpparivasta-aine, borrelia vasta-aineet ja D-vitamiini. Aiemmin kerroinkin, että ferritiini ja D olivat alarajalla. Ferritiini hieman alle alarajan.
En muuta ohjetta saanut, kuin syödä D:tä ympäri vuoden 10 iu annoksella ja ottaa pienellä annostuksella rautalisää tai syödä enemmän rautapitoista ruokaa. En toisaalta muuta odottanutkaan. Olisi ollut yllätys, jos lääkäri olisi sanonut, että kun anemiaa on ollut aiemminkin, niin selvitetäänpä tarkemmin.
D-vitamiinista olin yllättynyt, sillä talviaikana käytin aluksi Lysin kalanmaksaöljyä, kun se loppui siirryin Möllerin kalaöljykapseleihin. Lisäksi olen rinnalla syönyt, en ehkä ihan joka päivä, mutta 70 %:sesti monivitaminivalmistetta, jossa D:tä 10 iu.
Loppukeväästä kynsiin ilmaantui valkoisia rantuja, joiden kuvittelin olevan merkki kalkin puutteesta. Arvelin, että D:stä voisi olla vajausta ja se näkyisi kalkin huonona imeytymisenä. Siispä loppuukeväällä söin vielä tätä Minisunin Super Defenceä. Valkoiset rannut hävisivät tämän myötä, mutta saattoi johtua myös siitä, että keli muuttui kesäiseksi ja luonnollista D:tä tuli tarjolle. Lopetin lisä D:n ottamisen huhti-toukokuun vaihteessa, kun kelit aurinkoistuivat eli noin reilu kuukausi ennen verikoetta.
Lyhyesti keskustelimme lääkärin kanssa ruokavaliostani. Syön punaista lihaa, en suuren suuria määriä, mutta pari kertaa viikossa. Satunnaisesti syön maksaa (jauhemaksapihvit on herkkua) ja melkein aina Tampereen ohi ajaessamme tavaksemme on tullut ostaa tiskiltä lämmintä mustaamakkaraa hiukopalaksi. Kalaa syön aina, kun siihen on mahdollisuus. Lohta, vähintään kerran kahdessa viikossa ja sisävesien kaloja aina kun tilaisuus koittaa.
Puhelun jälkeen yritin optimistisesti päätellä, että säännöllinen happosalpaajien käyttö on yksi joka heikentää ravintoaineiden imeytymistä. Toinen itse keksimäni selitys oli se, että vetelin viime vuonna antibioottia yhteensä 7 viikkoa (pitkittynyt sairaus + borrelioosi). Jos suolistolla menee yhdestä kuurista toipumiseen n. 2 vuotta, niin entäs tuosta määrästä. Eli olisiko suoliston huono kunto ja lisäksi imeytymistä haittaavan happosalpaajan käyttö pääsyyllisiä? Vai ehkä minulla on vuotava suoli?
Selasin tutkimuksia D-vitamiinin puutteen yhteydestä lapsettomuuteen. Tieteellistä materiaalia on aika paljon, enkä ehtinyt upota siihen riittävästi ja varsinkaan kiistanalaista tietoa, en osannut jäsennellä, joten en saanut tähän sanojen tueksi nyt mitään näyttöjä.
Minulta otettiin siis laaja verikoepaketti (jolle varmasti on jokin hieno nimi), perus kilpirauhasarvot + kilpparivasta-aine, borrelia vasta-aineet ja D-vitamiini. Aiemmin kerroinkin, että ferritiini ja D olivat alarajalla. Ferritiini hieman alle alarajan.
En muuta ohjetta saanut, kuin syödä D:tä ympäri vuoden 10 iu annoksella ja ottaa pienellä annostuksella rautalisää tai syödä enemmän rautapitoista ruokaa. En toisaalta muuta odottanutkaan. Olisi ollut yllätys, jos lääkäri olisi sanonut, että kun anemiaa on ollut aiemminkin, niin selvitetäänpä tarkemmin.
D-vitamiinista olin yllättynyt, sillä talviaikana käytin aluksi Lysin kalanmaksaöljyä, kun se loppui siirryin Möllerin kalaöljykapseleihin. Lisäksi olen rinnalla syönyt, en ehkä ihan joka päivä, mutta 70 %:sesti monivitaminivalmistetta, jossa D:tä 10 iu.
Loppukeväästä kynsiin ilmaantui valkoisia rantuja, joiden kuvittelin olevan merkki kalkin puutteesta. Arvelin, että D:stä voisi olla vajausta ja se näkyisi kalkin huonona imeytymisenä. Siispä loppuukeväällä söin vielä tätä Minisunin Super Defenceä. Valkoiset rannut hävisivät tämän myötä, mutta saattoi johtua myös siitä, että keli muuttui kesäiseksi ja luonnollista D:tä tuli tarjolle. Lopetin lisä D:n ottamisen huhti-toukokuun vaihteessa, kun kelit aurinkoistuivat eli noin reilu kuukausi ennen verikoetta.
Lyhyesti keskustelimme lääkärin kanssa ruokavaliostani. Syön punaista lihaa, en suuren suuria määriä, mutta pari kertaa viikossa. Satunnaisesti syön maksaa (jauhemaksapihvit on herkkua) ja melkein aina Tampereen ohi ajaessamme tavaksemme on tullut ostaa tiskiltä lämmintä mustaamakkaraa hiukopalaksi. Kalaa syön aina, kun siihen on mahdollisuus. Lohta, vähintään kerran kahdessa viikossa ja sisävesien kaloja aina kun tilaisuus koittaa.
Puhelun jälkeen yritin optimistisesti päätellä, että säännöllinen happosalpaajien käyttö on yksi joka heikentää ravintoaineiden imeytymistä. Toinen itse keksimäni selitys oli se, että vetelin viime vuonna antibioottia yhteensä 7 viikkoa (pitkittynyt sairaus + borrelioosi). Jos suolistolla menee yhdestä kuurista toipumiseen n. 2 vuotta, niin entäs tuosta määrästä. Eli olisiko suoliston huono kunto ja lisäksi imeytymistä haittaavan happosalpaajan käyttö pääsyyllisiä? Vai ehkä minulla on vuotava suoli?
Selasin tutkimuksia D-vitamiinin puutteen yhteydestä lapsettomuuteen. Tieteellistä materiaalia on aika paljon, enkä ehtinyt upota siihen riittävästi ja varsinkaan kiistanalaista tietoa, en osannut jäsennellä, joten en saanut tähän sanojen tueksi nyt mitään näyttöjä.
5.6.2014
Case 1: ferritiini
Taas riittää energiaa ja intoa kuvitella, ettei luomuraskaus kohdallani olisi mahdottomuus. Luulen, että tämä alintajunnan harhakuva/uskomus on syypää myös siihen, että hoidot tuntuivat "vääryydeltä". Tuli paha mieli kehon puolesta.
Kävin eilen verikokeissa ja tänään tutkiskelin osaa tulleista tuloksista. 2 arvoa on alakantissa: ferritiini ja D-vitamiini. Ferritiini on ollut tammikuussa 2013 vielä 26, toukokuussa 2013 laskenut 18:n ja nyt se on pudonnut 10:een. Viitearvot tällä hetkellä 13-150. Nykyinen lääkäri kysyikin, eikö minulle ole aiemmin suositeltu rautakuuria. Ei ole, kun Hb on 135 ja se on ollut silloin työterveyslääkärin mielestä ollut oikein hyvä.
Pintapuolinen googletus tietysti osoittaa haluamani tuloksen (iso kiitos jenkkitutkimukselle! Sieltä löytyy kyllä asiaan kuin asiaan tehtyä tutkimusta). Varmaan toisensuuntaistakin tulosta saisin, jos googlaisin vähän eri sanoin...
Täällä kerrottiin, että lääkärit ovat oppineet sanomaan, että rauta-arvot ovat ok, jos ferritiinipitoisuus on vähintään 9 ng / ml. Vaikka 9 riittää estämään anemian, voi yksi syy hedelmättömyyteen olla alle 40:n ferritiinitaso. Tutkimuksessa, jossa tutkittiin naisten hiustenlähtöä, 7 lapsettomuudesta kärsivää naista joilla ferritiinitaso oli alle 40, tuli raskaaksi 7 kk:n kuluttua (mulla on ollut kamala karvanajo maaliskuusta alkaen).
Täällä kerrotaan, että optimaalinen ferritiinintaso olisi 70 ja 90 välillä. Jos taso on alle 50, se voi vaikeuttaa raskautumista. Jonkun tutkimuksen (kuulostaa kyllä höpöhöpöltä) mukaan yhdistelmä rautaa ja C-vitamiinia sai raskautumaan kuukaudessa. Useimmilla lapsettomuusklinikoilla, ferritiini ja kilpirauha-arvot testataan ensimmäisinä.
Täällä kerrotaan, että tutkimuksissa on havaittu, että naiset, jotka käyttävät rautalääkitystä on n. 40 % pienempi riski ovulatoriseen hedelmättömyyteen, kuin niillä, jotka eivät käytä rautalääkitystä. Ja mitä suurempi annos, sitä pienempi riski.
Olen satunnaisesti nappaillut rautaa, koska vuosia sitten sain Hb:nkin laskemaan 78:aan. Kun se on nyt pysynyt visusti tuolla 125-135 lukemissa, en ole uskaltanut syödä mitään turhaan.Varsinkin, kun lääkäri on sitä pitänyt oikein hyvänä. Toki yläasteella ja lukiossa Hb: on ollut vielä 150. Myös siskollani on luonnostaan aina ollut yli 150:n, samoin mummollani.
Ja kaikki tämä sepustus, jotta voin tänne päätellä asian näin, että en usko, että omassa tapauksessa lisäraudasta olisi haittaa. Vaikken ihan sitä yksistään nielekään lapsettomuuden syyksi. Tosin mielenkiinnolla odotan soittoa ja lääkärin kommentteja. Tietysti olisi mielenkiintoista löytyykö sille selitystä, miksi arvo on koko ajan ollut laskusuunnassa.
Onneksi on tämä parin kuukauden tauko kaikessa, niin on aikaa toipua hoidosta ja saada näitä kahta arvoa hinattua ylemmäs.
Tuo d-vitamiinin heikko taso oli yllätys, mutta siitä oma sepustuksensa lähitulevaisuudessa.
Kävin eilen verikokeissa ja tänään tutkiskelin osaa tulleista tuloksista. 2 arvoa on alakantissa: ferritiini ja D-vitamiini. Ferritiini on ollut tammikuussa 2013 vielä 26, toukokuussa 2013 laskenut 18:n ja nyt se on pudonnut 10:een. Viitearvot tällä hetkellä 13-150. Nykyinen lääkäri kysyikin, eikö minulle ole aiemmin suositeltu rautakuuria. Ei ole, kun Hb on 135 ja se on ollut silloin työterveyslääkärin mielestä ollut oikein hyvä.
Pintapuolinen googletus tietysti osoittaa haluamani tuloksen (iso kiitos jenkkitutkimukselle! Sieltä löytyy kyllä asiaan kuin asiaan tehtyä tutkimusta). Varmaan toisensuuntaistakin tulosta saisin, jos googlaisin vähän eri sanoin...
Täällä kerrottiin, että lääkärit ovat oppineet sanomaan, että rauta-arvot ovat ok, jos ferritiinipitoisuus on vähintään 9 ng / ml. Vaikka 9 riittää estämään anemian, voi yksi syy hedelmättömyyteen olla alle 40:n ferritiinitaso. Tutkimuksessa, jossa tutkittiin naisten hiustenlähtöä, 7 lapsettomuudesta kärsivää naista joilla ferritiinitaso oli alle 40, tuli raskaaksi 7 kk:n kuluttua (mulla on ollut kamala karvanajo maaliskuusta alkaen).
Täällä kerrotaan, että optimaalinen ferritiinintaso olisi 70 ja 90 välillä. Jos taso on alle 50, se voi vaikeuttaa raskautumista. Jonkun tutkimuksen (kuulostaa kyllä höpöhöpöltä) mukaan yhdistelmä rautaa ja C-vitamiinia sai raskautumaan kuukaudessa. Useimmilla lapsettomuusklinikoilla, ferritiini ja kilpirauha-arvot testataan ensimmäisinä.
Täällä kerrotaan, että tutkimuksissa on havaittu, että naiset, jotka käyttävät rautalääkitystä on n. 40 % pienempi riski ovulatoriseen hedelmättömyyteen, kuin niillä, jotka eivät käytä rautalääkitystä. Ja mitä suurempi annos, sitä pienempi riski.
Olen satunnaisesti nappaillut rautaa, koska vuosia sitten sain Hb:nkin laskemaan 78:aan. Kun se on nyt pysynyt visusti tuolla 125-135 lukemissa, en ole uskaltanut syödä mitään turhaan.Varsinkin, kun lääkäri on sitä pitänyt oikein hyvänä. Toki yläasteella ja lukiossa Hb: on ollut vielä 150. Myös siskollani on luonnostaan aina ollut yli 150:n, samoin mummollani.
Ja kaikki tämä sepustus, jotta voin tänne päätellä asian näin, että en usko, että omassa tapauksessa lisäraudasta olisi haittaa. Vaikken ihan sitä yksistään nielekään lapsettomuuden syyksi. Tosin mielenkiinnolla odotan soittoa ja lääkärin kommentteja. Tietysti olisi mielenkiintoista löytyykö sille selitystä, miksi arvo on koko ajan ollut laskusuunnassa.
Onneksi on tämä parin kuukauden tauko kaikessa, niin on aikaa toipua hoidosta ja saada näitä kahta arvoa hinattua ylemmäs.
Tuo d-vitamiinin heikko taso oli yllätys, mutta siitä oma sepustuksensa lähitulevaisuudessa.
4.6.2014
Hullunkurista?
Tänään vuoto on voimistunut niin, että sen voi jo tulkita varmaksi kp1:ksi. 12 päivää siihen meni siirrosta ja 14 Pregnylistä. Testiä en ole tehnyt. Suotavaa kai olisi vuodosta huolimatta. Ajattelin katsoa miten tämä tästä vakiintuu ja toimia sen mukaan.
Tyhmältä tuntuu jatkaa Lugejen käyttöä. Ohjeistushan oli, että vaikka tulisi vuotoa, niin jatkat vaan, kunnes riittävillä päivillä tehty testi on varmistanut negaksi. Ks. edellisen kappaleen viimeinen lause. Tänään lopetan.
Se mikä tässä ei oikein ole tolkullista on oma mieliala. Jo eilen iltapäivästä huomasin mielen olevan paljon keveämpi ja tänään olen poikkeuksellisen hyvällä/vireällä tuulella. Ei kai sen näin päin kuuluisi mennä? Vai märehdinköhän kiintiön täyteen jo viime viikolla? Vai eikö todellinen luontoni halua lasta?
Tyhmältä tuntuu jatkaa Lugejen käyttöä. Ohjeistushan oli, että vaikka tulisi vuotoa, niin jatkat vaan, kunnes riittävillä päivillä tehty testi on varmistanut negaksi. Ks. edellisen kappaleen viimeinen lause. Tänään lopetan.
Se mikä tässä ei oikein ole tolkullista on oma mieliala. Jo eilen iltapäivästä huomasin mielen olevan paljon keveämpi ja tänään olen poikkeuksellisen hyvällä/vireällä tuulella. Ei kai sen näin päin kuuluisi mennä? Vai märehdinköhän kiintiön täyteen jo viime viikolla? Vai eikö todellinen luontoni halua lasta?
3.6.2014
Kp1 näillä näppäimillä (valivali)
Keho tekee juuri niin kuin itse tahtoo. Elää itsepintaisesti omaa elämäänsä. Puskee vuodot toisensa jälkeen eikä ole hormoneista moksiskaan. Vuoto alkoi eilen läpi Lugejen. Sellaisena kuin se aina alkaa. Eikä se muutenkaan ole noteerannut Lugeja tällä kertaa minään. Miten inssin 2 x 1 kpl/pvä sai aikaan puhistuksen, ummetuksen ja finnit, kun nyt 2 x 3kpl/pvä ei yhtään mitään, ei oireen oiretta?
Nukkuminen on katastrofaalista. Miten voi katkaista unettomuuden joka on ollut osa elämää viime vuoden ja tämän vuoden tähän päivään saakka? 1,5 vuotta. Viime viikolla valvoin yhden yön aamu kuuteen. Enkä ole sen koomin uskaltanut yrittää nukkua luonnollisesti. Lääkkeen avulla olen nukkunut nyt 5 h katkonaisia unia ja olo (etenkin mieli) on sen mukainen. Helvetillinen noidakehä. Eikä tieto unettomuuden vaikutuksesta terveyteen tai varsinkaan lapsettomuuteen tosiaan auta asiaa. Vaikka kuinka päätän, että nyt teen kaikkeni, että nukun. Niin ei. Vaikka miten väsynyt olisin, niin kunhan saan pään tyyniin, johan nousee vireystila. Tai stressitaso. On olemassa asia johon ei voi itseään tahdonvoimalla pakottaa.
Kai tämä on monen tekijän summa. Lapsettomuuden, yksinäisyyden, työahdistuksen ja sen, että koen eläväni elämään jota en haluaisi elää. Pahoinvointi oirehti unettomuutena, joka edelleen laski elämänlaatua...Ja stressi unesta on niin suuri, että se on saanut poskettomat mittasuhteet. Huoli borrelioosista ja tieto IVF:n epäonnistumisesta pahensi tilannetta entisestään. Haluaisin tasapainoon, mutten tiedä miten. Sen tiedän ettei kukaan muu voi asiassa mitenkään auttaa.
Tätä Koskenniemen riimittelyä olen kuullut pienestä pitäen, äitini hokemana (kannustavaa :)).
Eilen teimme maksusuunnitelman IVF:stä, ja jos hyvin menee saamme Visat nollattua syyskuussa, tähän on huomioitu lomarahat ja se, että emme tee loppuvuodesta mitään, koska sellaiseen ei ole varaa. Toisin sanoen meillä ei ole tällä hetkellä varaa jatkaa hoitoja. Ehkä tämä on muutenkin täysin väärä ajankohta koko projektille.
Nukkuminen on katastrofaalista. Miten voi katkaista unettomuuden joka on ollut osa elämää viime vuoden ja tämän vuoden tähän päivään saakka? 1,5 vuotta. Viime viikolla valvoin yhden yön aamu kuuteen. Enkä ole sen koomin uskaltanut yrittää nukkua luonnollisesti. Lääkkeen avulla olen nukkunut nyt 5 h katkonaisia unia ja olo (etenkin mieli) on sen mukainen. Helvetillinen noidakehä. Eikä tieto unettomuuden vaikutuksesta terveyteen tai varsinkaan lapsettomuuteen tosiaan auta asiaa. Vaikka kuinka päätän, että nyt teen kaikkeni, että nukun. Niin ei. Vaikka miten väsynyt olisin, niin kunhan saan pään tyyniin, johan nousee vireystila. Tai stressitaso. On olemassa asia johon ei voi itseään tahdonvoimalla pakottaa.
Kai tämä on monen tekijän summa. Lapsettomuuden, yksinäisyyden, työahdistuksen ja sen, että koen eläväni elämään jota en haluaisi elää. Pahoinvointi oirehti unettomuutena, joka edelleen laski elämänlaatua...Ja stressi unesta on niin suuri, että se on saanut poskettomat mittasuhteet. Huoli borrelioosista ja tieto IVF:n epäonnistumisesta pahensi tilannetta entisestään. Haluaisin tasapainoon, mutten tiedä miten. Sen tiedän ettei kukaan muu voi asiassa mitenkään auttaa.
Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
ihmisen, kaltaises – vierasta lämmititkin
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
ihmisen, kaltaises – vierasta lämmititkin
Tätä Koskenniemen riimittelyä olen kuullut pienestä pitäen, äitini hokemana (kannustavaa :)).
Eilen teimme maksusuunnitelman IVF:stä, ja jos hyvin menee saamme Visat nollattua syyskuussa, tähän on huomioitu lomarahat ja se, että emme tee loppuvuodesta mitään, koska sellaiseen ei ole varaa. Toisin sanoen meillä ei ole tällä hetkellä varaa jatkaa hoitoja. Ehkä tämä on muutenkin täysin väärä ajankohta koko projektille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)